Lennokkikuvauksen kuvapeiton vaatimukset
Sirviö, Teemu (2018)
Sirviö, Teemu
Lapin ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805178739
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805178739
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka kuvapeitot vaikuttavat fotogrammetristen laskentojen laatuun käyttäen Agisoftin Photoscan -ohjelmaa ja päästäänkö niillä JHS-185-suositukset täyttäviin tuloksiin. Aineisto kerättiin yhteistyössä MaaIlmasta Oy:n kanssa AeroTekniikka-M017 -lennokilla. Laatua tarkasteltiin tukipisteiden RMSE-arvoja tarkkailemalla ja vertailemalla pistepilviä referenssiaineistoihin. Lähtökohtana oli tutkia työtä kustannustehokkuuden ja pistepilvien tarkkuuden osalta.
Työ tehtiin kvantitatiivisen menetelmän avulla. Työhön kuuluu perusteita selventävä teoriaosuus ja pohdinta. Ensimmäiseksi tehtiin kirjallisuuskatsaus aiheeseen. Toisessa osassa suoritettiin aineiston keruu ja tutkimus. Kuvia otettiin 180 metriä leveältä ja 600 m pitkältä alueelta, josta tutkittiin pistepilven tarkkuutta alueen läpi kulkeneen tien pinnan osalta. Kymmenkunta harjoituslaskentaa tehtiin, ennen kuin saatiin aikaan verrattavissa olevia ja luotettavia pistepilviä.
Tutkimuksessa selvisi, että JHS-185-suosituksen luokan yksi täyttäviin tuloksiin päästiin 52 % pituuspeitolla ja 80 % sivupeitolla. Pituuspeittoa ei voitu tutkia lennon asetuksissa sattuneen virheen takia. Kameran ollessa tarpeeksi laadukas voidaan pitää lentokorkeus korkealla ja näin säästää lentoaikaa ja silti päästä hyviin GSD-lukemiin sekä kuvapeittoihin. Säällä ja auringon korkeuskulmalla on merkitystä geometrisen prosessoinnin laatuun, kuten tässä työssä osoitettiin. Kuvauksia voisi ajoittaa mahdollisuuksien mukaan keskipäivään tasaisen auringon paisteen tai ohuen tasaisen pilvipeitteen aikaan.
Työ tehtiin kvantitatiivisen menetelmän avulla. Työhön kuuluu perusteita selventävä teoriaosuus ja pohdinta. Ensimmäiseksi tehtiin kirjallisuuskatsaus aiheeseen. Toisessa osassa suoritettiin aineiston keruu ja tutkimus. Kuvia otettiin 180 metriä leveältä ja 600 m pitkältä alueelta, josta tutkittiin pistepilven tarkkuutta alueen läpi kulkeneen tien pinnan osalta. Kymmenkunta harjoituslaskentaa tehtiin, ennen kuin saatiin aikaan verrattavissa olevia ja luotettavia pistepilviä.
Tutkimuksessa selvisi, että JHS-185-suosituksen luokan yksi täyttäviin tuloksiin päästiin 52 % pituuspeitolla ja 80 % sivupeitolla. Pituuspeittoa ei voitu tutkia lennon asetuksissa sattuneen virheen takia. Kameran ollessa tarpeeksi laadukas voidaan pitää lentokorkeus korkealla ja näin säästää lentoaikaa ja silti päästä hyviin GSD-lukemiin sekä kuvapeittoihin. Säällä ja auringon korkeuskulmalla on merkitystä geometrisen prosessoinnin laatuun, kuten tässä työssä osoitettiin. Kuvauksia voisi ajoittaa mahdollisuuksien mukaan keskipäivään tasaisen auringon paisteen tai ohuen tasaisen pilvipeitteen aikaan.