Yksin maahan, osaksi yhteisöä : turvapaikanhakijanuorten osallisuuden tukeminen ryhmäkoti Satakielessä
Viikinniemi, Maiju (2018)
Viikinniemi, Maiju
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805168496
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805168496
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin kyselytutkimuksen sekä ryhmäkeskustelun avulla, miten ryhmäkoti Satakielen ohjaajat ymmärtävät ja jäsentävät osallisuuden. Lisäksi kartoitettiin sitä, kuinka osallisuutta ja yhteiskuntaan kiinnittymistä ryhmäkoti Satakielen arjessa tehtävässä työssä tuetaan ja vahvistetaan ja mitkä tekijät ovat tälle tukemiselle leimallisia nimenomaan alaikäisten yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden kanssa työskenneltäessä. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena hyödyntäen sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin menetelmiä.
Aihepiiriä tarkasteltiin osallisuus-käsitteen kautta, jolloin pääpaino on sosiaalipedagogisessa osallisuuskäsityksessä. Alakäsitteinä käytettiin siihen liittyviä kansalaisuuden, integraation, emansipaation ja toimijuuden käsitteitä. Osallisuutta tarkasteltiin lisäksi lapsi- ja monikulttuurisuusnäkökulmista.
Aineiston perusteella voidaan todeta osallisuuden merkitsevän ryhmäkoti Satakielen henkilökunnalle yhteisöllisyyttä ja sitä, että ryhmäkodin nuoret voivat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Osallisuutta tuetaan osallistamalla asiakkaita ryhmäkodin arjen toimintoihin, kuten kotitöihin, sekä ottamalla nuoria osaksi päätöksentekoa esimerkiksi nuorten kokouksissa vaikuttamalla. Kun työskennellään alaikäisten yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden kanssa, osa ohjaajan työtä on vahvistaa nuoren valmiuksia toimia yhteiskunnassa sen odottamalla tavalla. Haasteita yhteiskuntaan kiinnittymiselle ovat nuorten elämäntilanteen mukanaan tuoma epävarmuus tulevasta sekä kielitaidon puute.
Yhtenä opinnäytetyön tuloksena voidaan todeta ohjaajien osallisuuskäsitysten pääosin myötäilevän sosiaalipedagogista näkemystä osallisuudesta. Ohjaajat osasivat nimetä keinoja ja menetelmiä, joilla tukevat nuorten osallisuutta, ja ymmärsivät myös menetelmien heikkouksia, mistä voidaan päätellä ohjaajien todella pohtineen osallisuutta. Kehityskohteiksi paljastuivat nuorten osallistumismenetelmien, etenkin nuorten kokouksen, kehittäminen niin, että nuoret voisivat entistä paremmin vaikuttaa siellä asioihin myös tosiasiallisesti ja että osallistuminen kokouksiin lisääntyisi. Nuorten elämäntilanteeseen liittyvä epävarmuus on tekijä, joka vaatii paitsi ohjaajien tukea ryhmäkodissa, myös laajempaa huomiota yhteiskunnallisella tasolla.
Aihepiiriä tarkasteltiin osallisuus-käsitteen kautta, jolloin pääpaino on sosiaalipedagogisessa osallisuuskäsityksessä. Alakäsitteinä käytettiin siihen liittyviä kansalaisuuden, integraation, emansipaation ja toimijuuden käsitteitä. Osallisuutta tarkasteltiin lisäksi lapsi- ja monikulttuurisuusnäkökulmista.
Aineiston perusteella voidaan todeta osallisuuden merkitsevän ryhmäkoti Satakielen henkilökunnalle yhteisöllisyyttä ja sitä, että ryhmäkodin nuoret voivat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Osallisuutta tuetaan osallistamalla asiakkaita ryhmäkodin arjen toimintoihin, kuten kotitöihin, sekä ottamalla nuoria osaksi päätöksentekoa esimerkiksi nuorten kokouksissa vaikuttamalla. Kun työskennellään alaikäisten yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden kanssa, osa ohjaajan työtä on vahvistaa nuoren valmiuksia toimia yhteiskunnassa sen odottamalla tavalla. Haasteita yhteiskuntaan kiinnittymiselle ovat nuorten elämäntilanteen mukanaan tuoma epävarmuus tulevasta sekä kielitaidon puute.
Yhtenä opinnäytetyön tuloksena voidaan todeta ohjaajien osallisuuskäsitysten pääosin myötäilevän sosiaalipedagogista näkemystä osallisuudesta. Ohjaajat osasivat nimetä keinoja ja menetelmiä, joilla tukevat nuorten osallisuutta, ja ymmärsivät myös menetelmien heikkouksia, mistä voidaan päätellä ohjaajien todella pohtineen osallisuutta. Kehityskohteiksi paljastuivat nuorten osallistumismenetelmien, etenkin nuorten kokouksen, kehittäminen niin, että nuoret voisivat entistä paremmin vaikuttaa siellä asioihin myös tosiasiallisesti ja että osallistuminen kokouksiin lisääntyisi. Nuorten elämäntilanteeseen liittyvä epävarmuus on tekijä, joka vaatii paitsi ohjaajien tukea ryhmäkodissa, myös laajempaa huomiota yhteiskunnallisella tasolla.