Tukiperhe siltana aikuiseen elämään : Hyvät käytännöt ja haasteelliset tilanteet yksintulleiden turvapaikanhakijoiden tukiperhekoulutuksessa
Paju-Torvalds, Emma; Allenius, Katariina (2018)
Paju-Torvalds, Emma
Allenius, Katariina
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805158165
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805158165
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme on laadullinen ja tutkimuksellinen kehittämistyö, joka keskittyy yksin Suomeen tulleiden turvapaikanhakijanuorten tukiperheiden koulutuksen kehittämistarpeisiin. Opinnäytetyön tilaajana on Yhteiset Lapsemme ry, mutta kehittämistyössä painottuu sen sovellettavuus ja tulosten hyödynnettävyys koko toimialalle eli yksintulleiden turvapaikanhakijalasten ja -nuorten tukiperheitä kouluttaville järjestöille ympäri Suomen. Opinnäytetyömme on vahvasti työelämää kehittävä, ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä.
Vuonna 2015 Suomeen saapui poikkeuksellisen suuri määrä turvapaikanhakijoita, kaikkiaan yli 32 000 ihmistä, joiden joukossa 3024 ilman huoltajaa ollutta lasta ja nuorta. Näiden nuorten haasteellinen ja haavoittuva asema sekä heidän tulevat elämänpolkunsa Suomessa herättivät järjestöpuolella huolta. Tavoitteenamme on ensisijaisesti nostaa esille yksin maahan tulleille turvapaikanhakijanuorille tarjotun tukiperhetoiminnan hyötyjä, kartoittaa siihen liittyviä mahdollisia riskejä ja antaa suosituksia tukiperhekoulutusta koordinoiville järjestöille. Opinnäytetyömme tuloksissa tuomme esiin niitä sisältöjä, joita tukiperhettä kouluttaessa olisi tärkeä ottaa huomioon ja annamme järjestöille suosituksia toiminnan kehittämiseen.
Aineisto on kerätty Yhteiset Lapsemme ry:n ylläpitämässä Vihdin ryhmäkodissa osallistavin työpajoin ja kyselylomakkein sekä kuudella puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Opinnäytetyön aineisto on kerätty vuosien 2016-2017 aikana.
Haastattelemamme asiantuntijat nostivat yksintulleiden nuorten tukihenkilötoiminnan lähtökohdiksi lapsen edun toteutumisen, psykososiaalisen vahvistamisen sekä kotoutumisen. Riskeinä nähtiin sijaistraumatisoituminen, rajojen hämärtyminen vapaaehtoisten ja viranomaisten välillä sekä kielteisten päätösten aiheuttamat ristiriidat. Voimme todeta aineistomme perusteella, että tukiperhe on merkityksellinen ja tärkeä tukimuoto osana yksintulleen nuoren elämää Suomessa. Se on inhimillistä tukea lapsille ja nuorille, jotka ovat joutuneet eroon omasta perheestään ja jotka etsivät uusia elämänpolkuja keskellä uutta ympäristöä.
Aineistomme osoittaa, että tukiperhetoiminnan tulee olla koordinoitua ja ammattimaisesti johdettua ja tukiperheille pitää taata riittävä tuki ja koulutus ennen tukisuhteen alkua, tukisuhteen aikana ja myös sen päätyttyä, jotta lapsen etu voi toiminnassa toteutua. Suosittelemme järjestöjä kiinnittämään huomiota voimavarakeskeiseen, kulttuurisensitiiviseen ja traumatietoiseen työotteeseen. Lisäksi tukiperheiden toiminnan tulee olla selkeästi rajattua ja tukiperheiden tulee saada työnohjauksellista tukea toimintaansa.
Vuonna 2015 Suomeen saapui poikkeuksellisen suuri määrä turvapaikanhakijoita, kaikkiaan yli 32 000 ihmistä, joiden joukossa 3024 ilman huoltajaa ollutta lasta ja nuorta. Näiden nuorten haasteellinen ja haavoittuva asema sekä heidän tulevat elämänpolkunsa Suomessa herättivät järjestöpuolella huolta. Tavoitteenamme on ensisijaisesti nostaa esille yksin maahan tulleille turvapaikanhakijanuorille tarjotun tukiperhetoiminnan hyötyjä, kartoittaa siihen liittyviä mahdollisia riskejä ja antaa suosituksia tukiperhekoulutusta koordinoiville järjestöille. Opinnäytetyömme tuloksissa tuomme esiin niitä sisältöjä, joita tukiperhettä kouluttaessa olisi tärkeä ottaa huomioon ja annamme järjestöille suosituksia toiminnan kehittämiseen.
Aineisto on kerätty Yhteiset Lapsemme ry:n ylläpitämässä Vihdin ryhmäkodissa osallistavin työpajoin ja kyselylomakkein sekä kuudella puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Opinnäytetyön aineisto on kerätty vuosien 2016-2017 aikana.
Haastattelemamme asiantuntijat nostivat yksintulleiden nuorten tukihenkilötoiminnan lähtökohdiksi lapsen edun toteutumisen, psykososiaalisen vahvistamisen sekä kotoutumisen. Riskeinä nähtiin sijaistraumatisoituminen, rajojen hämärtyminen vapaaehtoisten ja viranomaisten välillä sekä kielteisten päätösten aiheuttamat ristiriidat. Voimme todeta aineistomme perusteella, että tukiperhe on merkityksellinen ja tärkeä tukimuoto osana yksintulleen nuoren elämää Suomessa. Se on inhimillistä tukea lapsille ja nuorille, jotka ovat joutuneet eroon omasta perheestään ja jotka etsivät uusia elämänpolkuja keskellä uutta ympäristöä.
Aineistomme osoittaa, että tukiperhetoiminnan tulee olla koordinoitua ja ammattimaisesti johdettua ja tukiperheille pitää taata riittävä tuki ja koulutus ennen tukisuhteen alkua, tukisuhteen aikana ja myös sen päätyttyä, jotta lapsen etu voi toiminnassa toteutua. Suosittelemme järjestöjä kiinnittämään huomiota voimavarakeskeiseen, kulttuurisensitiiviseen ja traumatietoiseen työotteeseen. Lisäksi tukiperheiden toiminnan tulee olla selkeästi rajattua ja tukiperheiden tulee saada työnohjauksellista tukea toimintaansa.