Zero waste -suunnittelun hyödyntämismahdollisuudet teollisessa vaatetuotannossa : Case Nokian Neulomo Oy
Majander, Emilia (2018)
Majander, Emilia
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805147988
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805147988
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan, olisiko zero waste -kaavoitusta ja -suunnittelua hyödyntämällä mahdollista vähentää leikkuujätteen määrää teollisessa vaatetuotannossa. Yhteistyöyrityksenä toimii Nokian Neulomo Oy. Ensin perehdytään zero waste -suunnittelun ja -kaavoituksen historiaan ja pohditaan zero waste -suunnittelun tarpeellisuutta ja mahdollisia haasteita. Sen jälkeen tutustutaan Neulomon Maria-tunikaan, jolla on esimerkillisen hyvä kankaan käytön hyötysuhde.
Työ on toiminnallinen opinnäytetyö ja edustaa laadullista tutkimusta. Laadullisten menetelmien lisäksi työssä on sovellettu myös määrällisiä menetelmiä, kuten tilastointia. Aineistona on käytetty yhteistyöyrityksen tarjoamaa aineistoa, haastatteluita sekä tekijän itse tuottamaa aineistoa, joka sisältää kaavoja ja asetelmia. Lähdemateriaalina on käytetty kirjallisuus- ja Internet-lähteitä.
Tarkastelemalla Maria-tunikan kaavaa ja haastattelemalla Nokian Neulomo Oy:n mallimestaria, selvitettiin, miten Maria-tunikan kaavalle on saatu niin hyvä hyötysuhde ja mitä siitä voidaan oppia. Maria-tunikan kaavasta on tehty yhdeksän erilaista versioita ja niille asetelmat, joiden avulla selvitetään, miten muutokset kaavassa vaikuttavat asetelman tehokkuuteen ja kankaan menekkiin. Lähempään tarkasteluun ja vertailuun on valittu kaksi kaavaversiota ja niiden asetelmat, joista toisella on parempi ja toisella huonompi hyötysuhde kuin alkuperäisellä kaavalla ja vastaavalla asetelmalla. Lisäksi käydään läpi erilaisia tapoja vertailla kaavojen ja asetelmien tehokkuutta ja pohditaan kriittisesti, minkälaisia muutoksia kaavoihin kannattaa tehdä leikkuujätteen pienentämiseksi.
Työn toiminnallisen osuuden tuloksena saadaan tietoa erilaisten kaava- ja asetelmaversioiden hyötysuhteista, kangasmenekistä ja saumojen pituuksista. Niitä vertailemalla todetaan, että vaikka pienempiin osiin jaettu kaava saataisi aseteltua kankaalle tehokkaammin, se ei välttämättä ole muilta ominaisuuksiltaan tuotannollisesti järkevä.
Lopuksi pohditaan, millä keinoilla leikkuujätteen syntyä voitaisiin tulevaisuudessa vähentää ja minkälaiset ratkaisut voisivat nykytekniikalla olla varteenotettavia.
Työ on toiminnallinen opinnäytetyö ja edustaa laadullista tutkimusta. Laadullisten menetelmien lisäksi työssä on sovellettu myös määrällisiä menetelmiä, kuten tilastointia. Aineistona on käytetty yhteistyöyrityksen tarjoamaa aineistoa, haastatteluita sekä tekijän itse tuottamaa aineistoa, joka sisältää kaavoja ja asetelmia. Lähdemateriaalina on käytetty kirjallisuus- ja Internet-lähteitä.
Tarkastelemalla Maria-tunikan kaavaa ja haastattelemalla Nokian Neulomo Oy:n mallimestaria, selvitettiin, miten Maria-tunikan kaavalle on saatu niin hyvä hyötysuhde ja mitä siitä voidaan oppia. Maria-tunikan kaavasta on tehty yhdeksän erilaista versioita ja niille asetelmat, joiden avulla selvitetään, miten muutokset kaavassa vaikuttavat asetelman tehokkuuteen ja kankaan menekkiin. Lähempään tarkasteluun ja vertailuun on valittu kaksi kaavaversiota ja niiden asetelmat, joista toisella on parempi ja toisella huonompi hyötysuhde kuin alkuperäisellä kaavalla ja vastaavalla asetelmalla. Lisäksi käydään läpi erilaisia tapoja vertailla kaavojen ja asetelmien tehokkuutta ja pohditaan kriittisesti, minkälaisia muutoksia kaavoihin kannattaa tehdä leikkuujätteen pienentämiseksi.
Työn toiminnallisen osuuden tuloksena saadaan tietoa erilaisten kaava- ja asetelmaversioiden hyötysuhteista, kangasmenekistä ja saumojen pituuksista. Niitä vertailemalla todetaan, että vaikka pienempiin osiin jaettu kaava saataisi aseteltua kankaalle tehokkaammin, se ei välttämättä ole muilta ominaisuuksiltaan tuotannollisesti järkevä.
Lopuksi pohditaan, millä keinoilla leikkuujätteen syntyä voitaisiin tulevaisuudessa vähentää ja minkälaiset ratkaisut voisivat nykytekniikalla olla varteenotettavia.