Elämäntarina-ajattelu tehostetussa palveluasumisessa vanhuksen näkökulmasta
Pystynen, Julia; Fagerdahl, Juulia (2018)
Pystynen, Julia
Fagerdahl, Juulia
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805087203
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805087203
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä asioita tehostetussa palveluasumisessa olevan vanhuksen elämäntarinasta olisi hänen mielestään tärkeää tuoda esille. Opinnäytetyössä tutkittiin, mitkä ovat keskeisiä asioita vanhuksen elämäntarinassa ja mitä asioita tehostetussa palveluasumisessa asuvat vanhukset toivovat henkilökunnan tietävän elämästään.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin haastattelemalla kahta (n=2) palvelukeskuksen asukasta teemahaastattelulla helmikuussa 2018. Haastattelut nauhoitettiin. Aineiston analysointiin käytettiin sisällönanalyysiä. Aineisto litteroitiin tekstimuotoon, jonka jälkeen tekstimuotoinen aineisto pelkistettiin ja ryhmiteltiin tutkimuskysymysten mukaan. Tutkimustulokset raportoitiin aineistosta muodostuneiden pääkohtien mukaan.
Tutkimuksen teemoiksi muodostuvat lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus, mitä elämä on opettanut, elämänkriisit, yhteiskunnan historiallinen kehitys sekä terveys ja toimintakyky elämän aikana. Keskeisiä asioita vanhuksen elämäntarinassa olivat lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Näistä keskeisistä asioista vanhukset haluavat hoitohenkilökunnan tietävän elämästään hyvin erilaisia asioita. Hoitohenkilökunnan tietäessä vanhuksen elämään liittyvistä asioista ja erilaisista tapahtumista mahdollistetaan paremmin yksilöllisen hoidon toteuttaminen.
Jatkotutkimuksen kohteena voisi olla elämäntarinatietojen hyödyntäminen hoitotyössä. Elämäntarinatiedoista voisi myös kehittää apuvälineitä asukkaan kohtaamiseen ja hoitotyöhön. Yksi kehitettävä apuväline voisi olla palvelutalossa asuvien vanhuksien huoneisiin kehitetty taulu heidän elämäntarinastaan. Elämäntarinataulusta voisi löytyä tärkeät asiat vanhuksen elämään liittyen. Taulun avulla hoitajille muodostuisi jo hoitosuhteen alussa kuva vanhuksesta ja näitä asioita pystytään hyödyntämään yksilöllisen hoidon toteuttamisessa. Jatkossa voisi myös tutkia, miten elämäntarinatiedoista kehitetyt apuvälineet ovat toimineet hoitotyössä ja onko niistä ollut apua yksilöllisen hoidon kehittämiseen.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin haastattelemalla kahta (n=2) palvelukeskuksen asukasta teemahaastattelulla helmikuussa 2018. Haastattelut nauhoitettiin. Aineiston analysointiin käytettiin sisällönanalyysiä. Aineisto litteroitiin tekstimuotoon, jonka jälkeen tekstimuotoinen aineisto pelkistettiin ja ryhmiteltiin tutkimuskysymysten mukaan. Tutkimustulokset raportoitiin aineistosta muodostuneiden pääkohtien mukaan.
Tutkimuksen teemoiksi muodostuvat lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus, mitä elämä on opettanut, elämänkriisit, yhteiskunnan historiallinen kehitys sekä terveys ja toimintakyky elämän aikana. Keskeisiä asioita vanhuksen elämäntarinassa olivat lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Näistä keskeisistä asioista vanhukset haluavat hoitohenkilökunnan tietävän elämästään hyvin erilaisia asioita. Hoitohenkilökunnan tietäessä vanhuksen elämään liittyvistä asioista ja erilaisista tapahtumista mahdollistetaan paremmin yksilöllisen hoidon toteuttaminen.
Jatkotutkimuksen kohteena voisi olla elämäntarinatietojen hyödyntäminen hoitotyössä. Elämäntarinatiedoista voisi myös kehittää apuvälineitä asukkaan kohtaamiseen ja hoitotyöhön. Yksi kehitettävä apuväline voisi olla palvelutalossa asuvien vanhuksien huoneisiin kehitetty taulu heidän elämäntarinastaan. Elämäntarinataulusta voisi löytyä tärkeät asiat vanhuksen elämään liittyen. Taulun avulla hoitajille muodostuisi jo hoitosuhteen alussa kuva vanhuksesta ja näitä asioita pystytään hyödyntämään yksilöllisen hoidon toteuttamisessa. Jatkossa voisi myös tutkia, miten elämäntarinatiedoista kehitetyt apuvälineet ovat toimineet hoitotyössä ja onko niistä ollut apua yksilöllisen hoidon kehittämiseen.