Lasten palliatiivinen hoito - tietoa ja tukea hoitotyön ammattilaisille
Myllymaa, Salla (2018)
Myllymaa, Salla
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805066651
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805066651
Tiivistelmä
Kehittämisprojekti oli osa virtuaalisairaala hanketta. Sen tarkoituksena oli suunnitella ja tuottaa hoitohenkilöstön tarpeisiin vastaavaa tietoa lasten palliatiivisesta hoidosta jaettavaksi Terveyskylä.fi verkkopalvelun avulla. Projektin tavoitteena oli tiedon ja tuen lisäämisen avulla parantaa henkilöstön valmiuksia, työhyvinvointia ja hoidon laatua lasten palliatiivisessa hoidossa.
Kehittämisprojektin tutkimuksellisen osion tarkoituksena oli saada tietoa Tyks:n lasten ja nuor-ten klinikan hoitohenkilöstön kokemuksista, lasten palliatiiviseen hoitoon liittyvästä tiedon ja tuen tarpeesta sekä verkkopalvelun hyödyntämisestä niiden saamisen välineenä. Tutkimuksellisen osion tavoitteena oli hyödyntää hoitohenkilöstöltä saatua tietoa projektituotoksen sisällön toteuttamisessa. Projektituotoksena tehtiin palliatiivisen hoidon kuvaus lapselle/nuorelle.
Kehittämisprojektin tutkimuksellinen osio toteutettiin hyödyntäen laadullista tutkimusmenetelmää, teemallinen fokusryhmähaastattelu. Haastatteluryhmiä oli kolme: noviisi-, kokeneet hoitajat ja lääkärit. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimustulosten mukaan palliatiivisen hoidon käsitettä ei käytetä yksiköissä. Palliatiivista hoitoa toteutetaan vain vähän, mutta sairaan lapsen hoito sisältää usein sen elementtejä. Haastatteluissa keskustelua herättäneitä teemoja olivat puheeksi ottaminen ja keskusteleminen, hoidonrajaaminen ja päätöksenteko, hoidon suunnitteleminen ja kirjaaminen, hoidon toteuttaminen, tilanteen ja perheen kohtaaminen sekä tukeminen, kuolema ja hoitohenkilöstön jaksaminen.
Tulosten mukaan yksiköistä löytyy vain vähän tietoa lasten palliatiivisesta hoidosta. Tietoa saadaan keskusteluista ja kokemusten jakamisesta. Tietoa toivottiin mm. palliatiivisen hoidon to-teuttamisesta, henkisestä tukemisesta, kohtaamisesta ja keskustelujen käymisestä, kuolemasta ja kivunhoidosta. Tuen tarve on suurimmillaan henkisesti raskaassa työssä, kuten kuolevan lapsen hoito. Tukea tarvitaan myös vaikeissa perheisiin liittyvissä tilanteissa. Tukea hoitohenkilöstö saa parhaiten työkavereilta ja työyhteisöltä. Tukea saadaan myös erilaisista työnohjauk-sista.
Verkkopalvelu koettiin haasteellisena, mutta luonnollisena tiedonlähteenä. Verkkopalveluun toivottiin käytännön ohjeita mm. hoidon suunnittelusta, toteutuksesta, puheeksi ottamisesta sekä omaisten tarinoita ja videomateriaalia.
Kehittämisprojektin tutkimuksellisen osion tarkoituksena oli saada tietoa Tyks:n lasten ja nuor-ten klinikan hoitohenkilöstön kokemuksista, lasten palliatiiviseen hoitoon liittyvästä tiedon ja tuen tarpeesta sekä verkkopalvelun hyödyntämisestä niiden saamisen välineenä. Tutkimuksellisen osion tavoitteena oli hyödyntää hoitohenkilöstöltä saatua tietoa projektituotoksen sisällön toteuttamisessa. Projektituotoksena tehtiin palliatiivisen hoidon kuvaus lapselle/nuorelle.
Kehittämisprojektin tutkimuksellinen osio toteutettiin hyödyntäen laadullista tutkimusmenetelmää, teemallinen fokusryhmähaastattelu. Haastatteluryhmiä oli kolme: noviisi-, kokeneet hoitajat ja lääkärit. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimustulosten mukaan palliatiivisen hoidon käsitettä ei käytetä yksiköissä. Palliatiivista hoitoa toteutetaan vain vähän, mutta sairaan lapsen hoito sisältää usein sen elementtejä. Haastatteluissa keskustelua herättäneitä teemoja olivat puheeksi ottaminen ja keskusteleminen, hoidonrajaaminen ja päätöksenteko, hoidon suunnitteleminen ja kirjaaminen, hoidon toteuttaminen, tilanteen ja perheen kohtaaminen sekä tukeminen, kuolema ja hoitohenkilöstön jaksaminen.
Tulosten mukaan yksiköistä löytyy vain vähän tietoa lasten palliatiivisesta hoidosta. Tietoa saadaan keskusteluista ja kokemusten jakamisesta. Tietoa toivottiin mm. palliatiivisen hoidon to-teuttamisesta, henkisestä tukemisesta, kohtaamisesta ja keskustelujen käymisestä, kuolemasta ja kivunhoidosta. Tuen tarve on suurimmillaan henkisesti raskaassa työssä, kuten kuolevan lapsen hoito. Tukea tarvitaan myös vaikeissa perheisiin liittyvissä tilanteissa. Tukea hoitohenkilöstö saa parhaiten työkavereilta ja työyhteisöltä. Tukea saadaan myös erilaisista työnohjauk-sista.
Verkkopalvelu koettiin haasteellisena, mutta luonnollisena tiedonlähteenä. Verkkopalveluun toivottiin käytännön ohjeita mm. hoidon suunnittelusta, toteutuksesta, puheeksi ottamisesta sekä omaisten tarinoita ja videomateriaalia.