Kehityskeskustelu työkyvyn tukena
Kononen, Sirpa (2018)
Kononen, Sirpa
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805046491
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805046491
Tiivistelmä
Kuopion yliopistollisen sairaalan Hyvinvointia työstä -JATKIS-hankkeen henkilökuntatyöpajassa oli noussut kehittämisen kohteeksi työkyvyn edistäminen ja ylläpitäminen. Erityisesti tärkeäksi asiaksi yksilötason tarkastelussa oli noussut kehityskeskustelu ja sen hyödyntäminen työkykyasioiden esille ottamisessa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on ollut kuvata työntekijöiden kokemuksia kehityskeskustelun merkityksestä työkyvyn ylläpidossa ja tavoitteena tuottaa tietoa kehityskeskustelusta. Työ on toteutettu laadullisena tutkimuksena käyttäen teemahaastattelua. Kohderyhmänä ovat olleet sairaalan eri yksiköiden työntekijät (n=5). Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä teemoittelulla.
Keskeisinä tuloksina nousi esiin, että työkyky ymmärretään ihmisen fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Se on myös omasta työstä suoriutumista, osaamisen päivittämistä, työelämän ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Perhe- ja elämäntilanteen keskusteluun nostaminen ja niihin vaikuttaminen ovat auttaneet työssäjaksamisessa. Kehityskeskustelun avulla työkykyä on voitu edistää mm. ergonomiaa edistämällä, kuntoutusryhmiin osallistumisella, työn osa-aikaisuudella tai vuorotyön vaihtamisella päivätyöhön elämäntilanteen mukaan sekä tehtäväkuvan sopeuttamisella fyysisen terveyden mukaan ja osaamisen päivittämisellä koulutusten kautta.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että työkykyyn liittyvien asioiden kysymisellä kehityskeskustelussa on merkitystä. Lisäksi, että kehityskeskustelun avulla voidaan tukea työntekijän työkykyä työuran eri vaiheissa. Kehityskeskustelun säännöllisellä pidolla on työkykyä tukeva merkitys ja osaamisella ja työkyvyllä on läheinen suhde toisiinsa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on ollut kuvata työntekijöiden kokemuksia kehityskeskustelun merkityksestä työkyvyn ylläpidossa ja tavoitteena tuottaa tietoa kehityskeskustelusta. Työ on toteutettu laadullisena tutkimuksena käyttäen teemahaastattelua. Kohderyhmänä ovat olleet sairaalan eri yksiköiden työntekijät (n=5). Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä teemoittelulla.
Keskeisinä tuloksina nousi esiin, että työkyky ymmärretään ihmisen fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Se on myös omasta työstä suoriutumista, osaamisen päivittämistä, työelämän ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Perhe- ja elämäntilanteen keskusteluun nostaminen ja niihin vaikuttaminen ovat auttaneet työssäjaksamisessa. Kehityskeskustelun avulla työkykyä on voitu edistää mm. ergonomiaa edistämällä, kuntoutusryhmiin osallistumisella, työn osa-aikaisuudella tai vuorotyön vaihtamisella päivätyöhön elämäntilanteen mukaan sekä tehtäväkuvan sopeuttamisella fyysisen terveyden mukaan ja osaamisen päivittämisellä koulutusten kautta.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että työkykyyn liittyvien asioiden kysymisellä kehityskeskustelussa on merkitystä. Lisäksi, että kehityskeskustelun avulla voidaan tukea työntekijän työkykyä työuran eri vaiheissa. Kehityskeskustelun säännöllisellä pidolla on työkykyä tukeva merkitys ja osaamisella ja työkyvyllä on läheinen suhde toisiinsa.