Listaamattoman osakeyhtiön arvonmääritysprosessi
Pisto, Mikko (2018)
Pisto, Mikko
Lahden ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804305963
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804305963
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantaja on aikonut myydä yrityksensä. Opinnäytetyön tavoitteena oli toteuttaa toimeksiantajayritykselle arvonmääritys, ja selvittää sen yrityskauppaprosessiin kuuluvia vaiheita.
Tutkimus suoritettiin hyödyntäen sekä kvantitatiivisia, että kvalitatiivisia menetelmiä. Arvonmääritysprosessi aloitettiin analysoimalla edellisten vuosien tilinpäätöksiä. Strateginen analyysi suoritettiin haastattelemalla yrityksen toimitusjohtajaa. Pääoman tuottovaatimus määritettiin CAP-mallin avulla. CAP-mallissa käytetyt oletusarvot määritettiin niiden historiallisten toteutumien pohjalta. Arvonmääritys toteutettiin neljällä eri rahoitusteorian mukaisella arvonmääritysmallilla. Arvonmääritysmalleiksi valittiin substanssiarvo, osinkoperusteinen malli, kassavirtaperusteinen malli ja lisäarvomalli. Lisäksi määritettiin yritykselle substanssiarvo, johon laskettiin ainoastaan liiketoiminnan kannalta välttämättömät varat, jotka arvostettiin käypään markkinahintaan.
Jokainen käytetty arvonmääritysmalli antoi toisistaan poikkeavan arvion yrityksen arvosta. Markkinahinnoin arvostettu substanssiarvo antoi pienimmän arvon yritykselle, mutta se ei ollut vertailukelpoinen muiden mallien lopputuloksien kanssa, koska kaikkia yrityksen varoja ei otettu siinä huomioon. Vertailukelpoisista arvonmääritysmalleista pienimmät hinta-arviot saatiin substanssiarvolla sekä osinkoperusteisella mallilla. Osinkoperusteisen mallin antamaan pieneen hinta-arvioon vaikutti yrityksen pieniosingonjakosuhde. Suurin arvo saatiin kassavirtaperusteisella mallilla, mutta sitä ei voitu pitää luotettavana suuren päätearvon osuuden vuoksi. Luotettavimmaksi malliksi toimeksiantajayrityksen arvonmäärityksessä osoittautui lisäarvomallilla suoritettu arvonmääritys. Markkinahinnoin arvostetun substanssiarvon ja lisäarvomallin lisätuottojen summaa pidettiin kuitenkin todennäköisimpänä yrityksen myyntihintana.
Tutkimus suoritettiin hyödyntäen sekä kvantitatiivisia, että kvalitatiivisia menetelmiä. Arvonmääritysprosessi aloitettiin analysoimalla edellisten vuosien tilinpäätöksiä. Strateginen analyysi suoritettiin haastattelemalla yrityksen toimitusjohtajaa. Pääoman tuottovaatimus määritettiin CAP-mallin avulla. CAP-mallissa käytetyt oletusarvot määritettiin niiden historiallisten toteutumien pohjalta. Arvonmääritys toteutettiin neljällä eri rahoitusteorian mukaisella arvonmääritysmallilla. Arvonmääritysmalleiksi valittiin substanssiarvo, osinkoperusteinen malli, kassavirtaperusteinen malli ja lisäarvomalli. Lisäksi määritettiin yritykselle substanssiarvo, johon laskettiin ainoastaan liiketoiminnan kannalta välttämättömät varat, jotka arvostettiin käypään markkinahintaan.
Jokainen käytetty arvonmääritysmalli antoi toisistaan poikkeavan arvion yrityksen arvosta. Markkinahinnoin arvostettu substanssiarvo antoi pienimmän arvon yritykselle, mutta se ei ollut vertailukelpoinen muiden mallien lopputuloksien kanssa, koska kaikkia yrityksen varoja ei otettu siinä huomioon. Vertailukelpoisista arvonmääritysmalleista pienimmät hinta-arviot saatiin substanssiarvolla sekä osinkoperusteisella mallilla. Osinkoperusteisen mallin antamaan pieneen hinta-arvioon vaikutti yrityksen pieniosingonjakosuhde. Suurin arvo saatiin kassavirtaperusteisella mallilla, mutta sitä ei voitu pitää luotettavana suuren päätearvon osuuden vuoksi. Luotettavimmaksi malliksi toimeksiantajayrityksen arvonmäärityksessä osoittautui lisäarvomallilla suoritettu arvonmääritys. Markkinahinnoin arvostetun substanssiarvon ja lisäarvomallin lisätuottojen summaa pidettiin kuitenkin todennäköisimpänä yrityksen myyntihintana.