Matalalämpöverkoston asiakaslaitteiden kuntokartoitus : case Haukiluoma
Lepistö, Samu (2018)
Lepistö, Samu
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804265569
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804265569
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää 1979-1980 rakennetun Tampereen Haukiluoman kaupunginosassa sijaitsevan matalalämpötilaisen alueverkon asiakaslaitteiden kunto ja kytkentämuoto. Haukiluoman aluelämpöverkko on osa Tampereen Sähkölaitoksen omistamaa kaukolämpöverkostoa, ja se on eriytetty korkealämpötilaisesta kaukolämmön kantaverkosta omalla lämmönsiirtimellään. Alueverkko koostuu 106 omakotitalosta, joiden lämmityspiirit on alun perin toteutettu suoralla kytkennällä. Asukkaat ovat vuosien varrella saneeranneet lämmönjakokeskuksiaan niiden teknisen käyttöiän täyttyessä. Lämmönjakokeskukset on saneerauksien yhteydessä muutettu epäsuorasta kytkentätavasta riskittömämpään suoraan kytkentätapaan.
Ennen katselmusta lämmönmyyjällä ei ollut selvää kuvaa alueen lämmönjakokeskusten kunnosta eikä saneerattujen lämmönjakokeskusten määrästä. Haukiluoman alueverkko on pian 40 vuotta vanha, ja sen tekninen käyttöikä alkaa olla täynnä. Aluelämpöverkon kytkeminen korkealämpötilaiseen kantaverkkoon saattaisi olla yksi mahdollinen verkostoinvestointivaihtoehto, mutta se edellyttäisi ensin alueen kaikkien liittymien epäsuoran kytkentätavan. Tilanteen kartoittamiseksi alueen kaikki lämmönjakokeskukset katselmoitiin huhti-toukokuussa 2017. Katselmuksia edelsi lämmönjakokeskusten toiminnan esitarkastelu tuntikohtaisen etämittaustiedon avulla. Katselmustoiminnalla on laajemmin merkitystä asiakastyytyväisyyden ja energiatehokkuuden kannalta.
Katselmuksessa selvisi, että alueen 106 lämmönjakokeskuksesta 30 oli vielä saneeraamatta. Jo saneerattujen lämmönjakokeskusten keskimääräinen ikä oli kahdeksan vuotta. Vuodesta 2010 lähtien lämmönjakokeskuksia oli saneerattu keskimäärin viiden kappaleen vuositahdilla, minkä perusteella voidaan olettaa alueen kaikkien lämmönjakokeskusten olevan saneerattuja vuoteen 2023 mennessä. Etänä suoritetun esitarkastelun mukaan tutkimusalueella oli 11 viallisesti toimivaa lämmönjakokeskusta, joista kolme oli alkuperäisiä saneeraamattomia lämmönjakokeskuksia. Viallisesti toimivien lämmönjakokeskusten määrää voidaan pitää melko suurena, mikä antaa osviittaa säännönmukaisen katselmustoiminnan tarpeellisuudesta. Etämittauksiin perustuva esitarkastelu todettiin kustannustehokkaaksi tavaksi valikoida kohteet katselmuskäyntiä varten. Kirjavasta laitekannasta huolimatta Haukiluoman alueen lämmönjakokeskukset olivat pieniä puutteita lukuun ottamatta hyvässä kunnossa, ja asukkaat olivat tyytyväisiä asuintalonsa lämmitysmuotoon. Ilmeistä välitöntä riskiä aiheuttavia kohteita tai vuotavia lämmönsiirtimiä ei tavattu.
Ennen katselmusta lämmönmyyjällä ei ollut selvää kuvaa alueen lämmönjakokeskusten kunnosta eikä saneerattujen lämmönjakokeskusten määrästä. Haukiluoman alueverkko on pian 40 vuotta vanha, ja sen tekninen käyttöikä alkaa olla täynnä. Aluelämpöverkon kytkeminen korkealämpötilaiseen kantaverkkoon saattaisi olla yksi mahdollinen verkostoinvestointivaihtoehto, mutta se edellyttäisi ensin alueen kaikkien liittymien epäsuoran kytkentätavan. Tilanteen kartoittamiseksi alueen kaikki lämmönjakokeskukset katselmoitiin huhti-toukokuussa 2017. Katselmuksia edelsi lämmönjakokeskusten toiminnan esitarkastelu tuntikohtaisen etämittaustiedon avulla. Katselmustoiminnalla on laajemmin merkitystä asiakastyytyväisyyden ja energiatehokkuuden kannalta.
Katselmuksessa selvisi, että alueen 106 lämmönjakokeskuksesta 30 oli vielä saneeraamatta. Jo saneerattujen lämmönjakokeskusten keskimääräinen ikä oli kahdeksan vuotta. Vuodesta 2010 lähtien lämmönjakokeskuksia oli saneerattu keskimäärin viiden kappaleen vuositahdilla, minkä perusteella voidaan olettaa alueen kaikkien lämmönjakokeskusten olevan saneerattuja vuoteen 2023 mennessä. Etänä suoritetun esitarkastelun mukaan tutkimusalueella oli 11 viallisesti toimivaa lämmönjakokeskusta, joista kolme oli alkuperäisiä saneeraamattomia lämmönjakokeskuksia. Viallisesti toimivien lämmönjakokeskusten määrää voidaan pitää melko suurena, mikä antaa osviittaa säännönmukaisen katselmustoiminnan tarpeellisuudesta. Etämittauksiin perustuva esitarkastelu todettiin kustannustehokkaaksi tavaksi valikoida kohteet katselmuskäyntiä varten. Kirjavasta laitekannasta huolimatta Haukiluoman alueen lämmönjakokeskukset olivat pieniä puutteita lukuun ottamatta hyvässä kunnossa, ja asukkaat olivat tyytyväisiä asuintalonsa lämmitysmuotoon. Ilmeistä välitöntä riskiä aiheuttavia kohteita tai vuotavia lämmönsiirtimiä ei tavattu.