Terveydenhoitajien ja leikki-ikäisten lasten vanhempien kokemuksia Lapset puheeksi -keskustelusta
Huttunen, Jenni; Liljeblad, Maria; Ollanketo, Milla; Säkkinen, Sonja (2018)
Lataukset:
Huttunen, Jenni
Liljeblad, Maria
Ollanketo, Milla
Säkkinen, Sonja
Oulun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804205034
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804205034
Tiivistelmä
Lapset puheeksi -keskustelua on alun perin käytetty mielenterveyspalvelujen parissa, mutta sen käyttö on vähitellen laajenemassa myös muille osa-alueille. Menetelmä on uusi neuvoloissa, minkä takia tutkittua tietoa menetelmästä ei juurikaan ole. On siis tärkeää saada kokemuksia sen toimivuudesta käytännön työelämästä. Lapset puheeksi -menetelmä sisältää keskustelun ja tarvittaessa neuvonpidon, mutta tässä opinnäytetyössä keskitymme keskusteluun. Tutkimuksen toimeksiantajana oli Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön koordinoima Muutos nyt, Lapset puheeksi -toimintakokonaisuuden koulutus- ja kehittämishanke. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla lastenneuvolassa työskentelevien terveydenhoitajien ja leikki-ikäisten lasten vanhempien kokemuksia Lapset puheeksi -keskustelusta lastenneuvolassa. Tavoitteena on selvittää Lapset puheeksi -keskustelun hyödyt sekä löytää toteutukseen liittyviä kehittämistarpeita ja keinoja menetelmän toimivuuden parantamiseksi.
Tietoperustan lähteinä käytimme Lapset puheeksi -lokikirjoja, kirjallisuutta sekä erilaisia tutkimuksia. Opinnäytetyö on laadullinen. Toteutimme aineiston keruun teemahaastattelemalla neljää terveydenhoitajaa ja kolmea leikki-ikäisen lapsen vanhempaa. Haastateltavat löysimme soittamalla Oulun alueen neuvoloihin. Haastattelut toteutimme joko perheiden kotona tai muussa heidän valitsemassaan ympäristössä. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytimme sisällönanalyysia.
Haastateltavat vanhemmat kokivat Lapset puheeksi -keskustelun tarpeelliseksi. Terveydenhoitajien mielestä keskustelussa käsiteltävät asiat käydään neuvolakäynnillä muutenkin läpi. Universaali käyttö koettiin hyväksi, koska tällöin ennaltaehkäisevyys toteutuu. Tutkimustulosten perusteella keskustelu sopii käytettäväksi 2-vuotisneuvolakäynnillä, koska 2-vuotiaan uhmaiän aikana perhe voi kaivata tukea arkielämään. Keskustelun sopivuudesta 1,5-vuotisneuvolakäynnille oli eriäviä mielipiteitä laajan terveystarkastuksen vuoksi. Vanhempien mielestä 1,5-vuotias on liian nuori keskustelun ikäluokaksi. Tutkimustuloksista selvisi myös, että käsitteet haavoittuvuus ja vahvuus ovat haastavia. Tutkimuksessa nousi esille joitakin kehittämistoiveita esim. keskustelun tekeminen uudelleen myöhemmin leikki-iässä ja lomakkeen saaminen etukäteen kotiin ennen Lapset puheeksi -keskustelua. Lomake voitaisiin myös siirtää nettiin, jossa se olisi aina saatavilla ja sen täyttäminen
etukäteen helpottuisi.
Tulevina terveydenhoitajina voimme hyödyntää työssämme Lapset puheeksi -keskustelusta saatuja kokemuksia. Toivomme tutkimustuloksista olevan hyötyä myös muille Lapset puheeksi -keskustelua käyttäville ammattilaisille. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää menetelmän sopivan käyttöajankohdan löytämiseen ja toiminnan kehittämiseen. Opinnäytetyö tukee Lapset puheeksi -keskustelun ottamista laajempaan käyttöön neuvoloissa ja lisää sen tunnettavuutta.
Tietoperustan lähteinä käytimme Lapset puheeksi -lokikirjoja, kirjallisuutta sekä erilaisia tutkimuksia. Opinnäytetyö on laadullinen. Toteutimme aineiston keruun teemahaastattelemalla neljää terveydenhoitajaa ja kolmea leikki-ikäisen lapsen vanhempaa. Haastateltavat löysimme soittamalla Oulun alueen neuvoloihin. Haastattelut toteutimme joko perheiden kotona tai muussa heidän valitsemassaan ympäristössä. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytimme sisällönanalyysia.
Haastateltavat vanhemmat kokivat Lapset puheeksi -keskustelun tarpeelliseksi. Terveydenhoitajien mielestä keskustelussa käsiteltävät asiat käydään neuvolakäynnillä muutenkin läpi. Universaali käyttö koettiin hyväksi, koska tällöin ennaltaehkäisevyys toteutuu. Tutkimustulosten perusteella keskustelu sopii käytettäväksi 2-vuotisneuvolakäynnillä, koska 2-vuotiaan uhmaiän aikana perhe voi kaivata tukea arkielämään. Keskustelun sopivuudesta 1,5-vuotisneuvolakäynnille oli eriäviä mielipiteitä laajan terveystarkastuksen vuoksi. Vanhempien mielestä 1,5-vuotias on liian nuori keskustelun ikäluokaksi. Tutkimustuloksista selvisi myös, että käsitteet haavoittuvuus ja vahvuus ovat haastavia. Tutkimuksessa nousi esille joitakin kehittämistoiveita esim. keskustelun tekeminen uudelleen myöhemmin leikki-iässä ja lomakkeen saaminen etukäteen kotiin ennen Lapset puheeksi -keskustelua. Lomake voitaisiin myös siirtää nettiin, jossa se olisi aina saatavilla ja sen täyttäminen
etukäteen helpottuisi.
Tulevina terveydenhoitajina voimme hyödyntää työssämme Lapset puheeksi -keskustelusta saatuja kokemuksia. Toivomme tutkimustuloksista olevan hyötyä myös muille Lapset puheeksi -keskustelua käyttäville ammattilaisille. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää menetelmän sopivan käyttöajankohdan löytämiseen ja toiminnan kehittämiseen. Opinnäytetyö tukee Lapset puheeksi -keskustelun ottamista laajempaan käyttöön neuvoloissa ja lisää sen tunnettavuutta.