Haluan puhua, minulla on kieli : Soolotranskriptiosta ideoita improvisointiin ja opetukseen
Keinonen, Sami (2018)
Keinonen, Sami
Oulun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804144681
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804144681
Tiivistelmä
Minua on aina kiinnostanut musiikissa improvisoiminen sekä upeat soolot. Ihannoimani muusikot olivat taitavia improvisoimaan mahtavia sooloja. Idolini ja heidän soittonsa saivat minut alun perin soittamaan kitaraa. Halusin opetella soittamaan, pystyä opettelemaan kappaleita kuulonvaraisesti ja ennen kaikkea halusin oppia improvisoimaan. Sillä tiellä olen vieläkin. Improvisointi on taito, joka on mahdollista oppia ja jota voi opettaa. Improvisointia voi jalostaa sekä kehittää koko elämän ajan.
Tutkin opinnäytetyössäni, mitä voi oppia toisten soittamista sooloista ja miten niiden avulla voi kartuttaa omaa musiikillista sanavarastoa. Tutkimukseni pääasiallinen aineista koostuu tekemistäni 170 soolotranskriptioista, joista etsin tiettyjä musiikillisia ilmiöitä. Olen rajannut etsimäni ja tutkimani ilmiöt neljään kategoriaan: asteikon sisällä liikkuvat sekvenssit, kertautuvat fraasit, II–V–I-kadenssit jazzmusiikissa ja omaa mieltä kiehtovat musiikilliset ideat ja tarinankerronta. Jokaisesta kategoriasta on muutama nuotinnettu esimerkki, jotka analysoin ja tutkin, miten ideat ovat hyödynnettävissä omaan soittoon ja improvisointiin. Kartoitan soolotranskriptioiden teosta saatavaa hyötyä ja niiden käyttöä opetuksen yhtenä työkaluna.
Opinnäytetyöni alkupuolella pohdin suomenkielisiä sanoja soitto, improvisointi ja improvisaatio. Kerron lyhyesti improvisoinnin historiasta länsimaisessa musiikissa. Klassisen musiikin mestarit olivat taitavia improvisoimaan, mutta 1800–luvulla painokoneet edesauttoivat musiikin puhtaaksikirjoitusta ja improvisointi pikkuhiljaa katosi klassisesta musiikkiestetiikasta. Länsimaiseen rytmimusiikkiin kuuluu improvisointi edelleen. Kartoitan, mitä taiteellisia tavoitteita eri genreissä on improvisoinnin lähtökohtana, unohtamatta jazzmusiikkia, jossa improvisointi on viety kaikkein pisimmälle.
Loppujen lopuksi improvisoinnilla pyritään ilmaisemaan tunteita, tässä hetkessä, omalla äänellä ja mahdollisimman vapaasti. Toisten soittajien soolojen ja fraasien matkiminen, musiikinteoriatieto, asteikkosoitto ja soittotekniikka yms. ovat polkuja siihen vapauteen ja oman soundin löytymiseen. Toivottavasti tämä työ jollain tavalla viitoittaa tietä kuolemattomaan ilmaisutapaan nimeltä improvisointi.
Tutkin opinnäytetyössäni, mitä voi oppia toisten soittamista sooloista ja miten niiden avulla voi kartuttaa omaa musiikillista sanavarastoa. Tutkimukseni pääasiallinen aineista koostuu tekemistäni 170 soolotranskriptioista, joista etsin tiettyjä musiikillisia ilmiöitä. Olen rajannut etsimäni ja tutkimani ilmiöt neljään kategoriaan: asteikon sisällä liikkuvat sekvenssit, kertautuvat fraasit, II–V–I-kadenssit jazzmusiikissa ja omaa mieltä kiehtovat musiikilliset ideat ja tarinankerronta. Jokaisesta kategoriasta on muutama nuotinnettu esimerkki, jotka analysoin ja tutkin, miten ideat ovat hyödynnettävissä omaan soittoon ja improvisointiin. Kartoitan soolotranskriptioiden teosta saatavaa hyötyä ja niiden käyttöä opetuksen yhtenä työkaluna.
Opinnäytetyöni alkupuolella pohdin suomenkielisiä sanoja soitto, improvisointi ja improvisaatio. Kerron lyhyesti improvisoinnin historiasta länsimaisessa musiikissa. Klassisen musiikin mestarit olivat taitavia improvisoimaan, mutta 1800–luvulla painokoneet edesauttoivat musiikin puhtaaksikirjoitusta ja improvisointi pikkuhiljaa katosi klassisesta musiikkiestetiikasta. Länsimaiseen rytmimusiikkiin kuuluu improvisointi edelleen. Kartoitan, mitä taiteellisia tavoitteita eri genreissä on improvisoinnin lähtökohtana, unohtamatta jazzmusiikkia, jossa improvisointi on viety kaikkein pisimmälle.
Loppujen lopuksi improvisoinnilla pyritään ilmaisemaan tunteita, tässä hetkessä, omalla äänellä ja mahdollisimman vapaasti. Toisten soittajien soolojen ja fraasien matkiminen, musiikinteoriatieto, asteikkosoitto ja soittotekniikka yms. ovat polkuja siihen vapauteen ja oman soundin löytymiseen. Toivottavasti tämä työ jollain tavalla viitoittaa tietä kuolemattomaan ilmaisutapaan nimeltä improvisointi.