Ulkomaisten joukkojen ajoneuvojen käyttö isäntämaasopimuksen mukaisissa harjoituksissa
Kontkanen, Reima (2018)
Kontkanen, Reima
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804124611
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804124611
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa ulkomaisten joukkojen ajoneuvojen käyttöön isäntämaasopimuksen mukaisissa harjoituksissa Suomessa liittyvistä määräyksistä. Lisäksi tavoitteena oli parantaa ajoneuvojen käyttöön liittyvien ennakkotietojen tarkastusmenettelyä laatimalla muistilista keskeisimmistä huomioitavista asioista puolustusvoimien toimijoiden käyttöön.
Aihetta käsiteltiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Teemahaastatteluin kartoitettiin nykytilannetta ja hankitiin taustatietoa aiheesta. Tietoa tuotettiin myös analysoimalla aiheeseen liittyviä sopimuksia, lainsäädäntöä ja muita määräyksiä. Haastattelut ja dokumentit analysoitiin ja tuloksista tuotettiin muistilista puolustusvoimien toimijoiden käyttöön sekä kehittämisehdotukset toiminnan parantamiseksi mahdollisiin lainsäädäntömuutoksiin.
Tässä opinnäytetyössä käsitellyn asian näkökulmasta merkittävimmiksi toimintaa ohjaaviksi tekijöiksi nousivat toimintaympäristö ja voimassa olevat kansainväliset sopimukset. Tuloksista voidaan todeta, että ajoneuvojen kuljettamiseen, käyttöön ja vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvä kansallinen lainsäädäntö ei vastaa kaikelta osin Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten vaatimuksia.
Johtopäätöksinä todetaan, että isäntämaatukeen perustuvien harjoituksien järjestäminen Suomessa on monitahoinen prosessi, joka edellyttää onnistuakseen aktiivista viranomaisyhteistyötä kaikilla tasoilla. Lainsäädäntöä olisi muutettava vastaamaan tämänhetkisten kansainvälisten sopimusten vaatimuksia. Suurin muutostarve on ajoneuvolain määritelmässä sotilasajoneuvoista, joka ei tunnista kansainvälisten joukkojen Suomessa käytettäviä ajoneuvoja sotilasajoneuvoiksi. Puute heijastuu suoraan muun muassa puolustusministeriön asetuksiin, koska lainsäädännössä käytetään yleisesti sotilasajoneuvosta ajoneuvolain mukaista määrittelyä. Puute määritelmässä aiheuttaa tällä hetkellä tarpeetonta säädösten tulkitsemista ja myös aikaviivettä, tilanteessa, jossa Suomi tarvitsisi kansainvälisten joukkojen tukea.
Aihetta käsiteltiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Teemahaastatteluin kartoitettiin nykytilannetta ja hankitiin taustatietoa aiheesta. Tietoa tuotettiin myös analysoimalla aiheeseen liittyviä sopimuksia, lainsäädäntöä ja muita määräyksiä. Haastattelut ja dokumentit analysoitiin ja tuloksista tuotettiin muistilista puolustusvoimien toimijoiden käyttöön sekä kehittämisehdotukset toiminnan parantamiseksi mahdollisiin lainsäädäntömuutoksiin.
Tässä opinnäytetyössä käsitellyn asian näkökulmasta merkittävimmiksi toimintaa ohjaaviksi tekijöiksi nousivat toimintaympäristö ja voimassa olevat kansainväliset sopimukset. Tuloksista voidaan todeta, että ajoneuvojen kuljettamiseen, käyttöön ja vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvä kansallinen lainsäädäntö ei vastaa kaikelta osin Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten vaatimuksia.
Johtopäätöksinä todetaan, että isäntämaatukeen perustuvien harjoituksien järjestäminen Suomessa on monitahoinen prosessi, joka edellyttää onnistuakseen aktiivista viranomaisyhteistyötä kaikilla tasoilla. Lainsäädäntöä olisi muutettava vastaamaan tämänhetkisten kansainvälisten sopimusten vaatimuksia. Suurin muutostarve on ajoneuvolain määritelmässä sotilasajoneuvoista, joka ei tunnista kansainvälisten joukkojen Suomessa käytettäviä ajoneuvoja sotilasajoneuvoiksi. Puute heijastuu suoraan muun muassa puolustusministeriön asetuksiin, koska lainsäädännössä käytetään yleisesti sotilasajoneuvosta ajoneuvolain mukaista määrittelyä. Puute määritelmässä aiheuttaa tällä hetkellä tarpeetonta säädösten tulkitsemista ja myös aikaviivettä, tilanteessa, jossa Suomi tarvitsisi kansainvälisten joukkojen tukea.