Päihde- ja rikoskierteestä irtautuminen - Irtautuneiden kokemuksia poliisin kohtaamistilanteista sekä neuvoja tuleville poliiseille kohtaamisiin
Oikari, Susanna (2016)
Oikari, Susanna
Poliisiammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804124507
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804124507
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää päihde- ja rikoskierteestä irtautuneiden kokemuksia, millä tavoin he ovat itse päässeet päihde- ja rikoskierteestä irti, sekä näkemyksiä, millä keinoin tällä hetkellä samassa tilanteessa olevat voisivat kierteestä päästä. Lisäksi pyrin opinnäytteessäni kartoittamaan irtautuneiden kokemuksia poliisin kohtaamistilanteista sekä heidän näkemyksiään, miten poliisi voisi kehittää toimintaansa päihde- ja rikoskierteessä olevien kohtaamiseksi ja auttamiseksi tarkoituksenmukaisemmin.
Opinnäytteeni on laadullinen tutkimus. Tutkimuksessani käytetään induktiivista analyysiä eli tutkimukseni on pyritty rakentamaan aineistolähtöisesti. Kuten laadulliselle tutkimukselle on tyypillistä, tiedonkeruuinstrumentteina on käytetty ihmisiä omakohtaisine kokemuksineen, esimerkiksi tilastotiedon tai mittaamisen sijaan. Opinnäytteeni tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa kokemustietoa omaavaa päihde- ja rikoskierteestä irtautunutta. Haastattelumenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua. Aineisto on analysoitu teemoitellen. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys perustuu desistanssin määrittelylle sekä huumeidenkäytön ja rikosten tekemisen välisen yhteyden ja kausaalisuhteiden pohdinnalle. Teemat, joiden ympärille olen haastattelut rakentanut, ovat: 1. henkilön tausta, 2. päihteisen ja rikollisen elämäntavan alkaminen, 3. päihteinen ja rikollinen elämänvaihe, 4. päihteisestä ja rikollisesta elämäntavasta irtautuminen: mitä tapahtui, mikä auttoi, 5. suhteet ”vanhaan maailmaan” desistanssiprosessin aikana ja sen jälkeen, 6. kokemukset poliisin kohtaamisista, 7. miten neuvoo poliisia kohtaamaan tällä hetkellä päihde- ja rikoskierteessä olevia, 8. miltä elämä ja tulevaisuus näyttävät tällä hetkellä.
Haastattelemani henkilöt olivat yksilöllisiä ja keskenään erilaisia, niin taustojensa kuin päihteisen ja rikollisen elämänvaiheensa aikana käyttämiensä huumausaineiden ja rikostaustojensakin suhteen. Pääasiallisesti haastateltujen lapsuudesta ja nuoruudesta löytyi jonkin näköistä lapsuuden perheen rikkonaisuutta, tai sopeutumattomuuden tai kuulumattomuuden kokemuksia muuhun henkilön elämänkulkuun katsoen tärkeään sosiaaliseen ympäristöön. Lapsuuden ja nuoruuden olosuhteita ei kuitenkaan voida kaikkien haastateltujen kohdalla sanoa ainoaksi päihde- ja rikoskierrettä vaikuttaneeksi tekijäksi, sillä joukosta löytyi myös kokemuksia tasapainoisesta ja hyvästä lapsuudesta.
Tutkimukseni perusteella desistanssiprosessin alkamiseen ja ylläpysymiseen vaikuttaa erityisesti henkilön oma motivaatio muutokseen, arvoperustan uusiksi meneminen tavalla tai toisella, korvaavan rakentavan ja mielekkään tekemisen saaminen päihteisen ja rikollisen elämäntavan tilalle ja sosiaalisen ympäristön muuttuminen irtautumista tukevaksi. Kaikki haastatellut näkivät päihdeongelman vaikuttaneen heidän valintoihinsa, esimerkiksi rikosten tekemistä aikaan saaden tai lisäten. Desistanssiprosessin alkamista ei nähty pystyttävän vaikuttamaan ulkopäin, esimerkiksi poliisin taholta, jos henkilöllä ei ollut minkäänlaista omaa motivaatiota muutokseen. Ulkopuolelta nähtiin kuitenkin pystyttävän jättämään muistijälkiä mahdollisuudesta muutokseen, vaikka irtautuminen ei siinä hetkessä alkaisikaan, sekä pystyttävän tukemaan muutosta, kun oma motivaatio irtautumiseen löytyi.
Päihde- ja rikoskierteen aikaiset kohtaamiset poliisien kanssa koettiin haastateltujen keskuudessa erilailla. Joukosta löytyi kokemuksia niin hyvistä, huonoista kuin niin sanotusti neutraaleista tai asiallisista kohtaamisista. Haastatellut ymmärsivät hyvin silloisen elämäntapansa vaikutuksen poliisin toimintaan. Poliisityön hoitamisen kannalta perusteeton käytös, kuten henkilökohtaisuuksiin meneminen, itsehillinnän menettäminen tai päihde- ja rikoskierteessä olevan kohtaaminen ihmisarvoa kunnioittamattomasti koettiin kuitenkin haasteltujen keskuudessa tarpeettomaksi.
Opinnäytteeni on laadullinen tutkimus. Tutkimuksessani käytetään induktiivista analyysiä eli tutkimukseni on pyritty rakentamaan aineistolähtöisesti. Kuten laadulliselle tutkimukselle on tyypillistä, tiedonkeruuinstrumentteina on käytetty ihmisiä omakohtaisine kokemuksineen, esimerkiksi tilastotiedon tai mittaamisen sijaan. Opinnäytteeni tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa kokemustietoa omaavaa päihde- ja rikoskierteestä irtautunutta. Haastattelumenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua. Aineisto on analysoitu teemoitellen. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys perustuu desistanssin määrittelylle sekä huumeidenkäytön ja rikosten tekemisen välisen yhteyden ja kausaalisuhteiden pohdinnalle. Teemat, joiden ympärille olen haastattelut rakentanut, ovat: 1. henkilön tausta, 2. päihteisen ja rikollisen elämäntavan alkaminen, 3. päihteinen ja rikollinen elämänvaihe, 4. päihteisestä ja rikollisesta elämäntavasta irtautuminen: mitä tapahtui, mikä auttoi, 5. suhteet ”vanhaan maailmaan” desistanssiprosessin aikana ja sen jälkeen, 6. kokemukset poliisin kohtaamisista, 7. miten neuvoo poliisia kohtaamaan tällä hetkellä päihde- ja rikoskierteessä olevia, 8. miltä elämä ja tulevaisuus näyttävät tällä hetkellä.
Haastattelemani henkilöt olivat yksilöllisiä ja keskenään erilaisia, niin taustojensa kuin päihteisen ja rikollisen elämänvaiheensa aikana käyttämiensä huumausaineiden ja rikostaustojensakin suhteen. Pääasiallisesti haastateltujen lapsuudesta ja nuoruudesta löytyi jonkin näköistä lapsuuden perheen rikkonaisuutta, tai sopeutumattomuuden tai kuulumattomuuden kokemuksia muuhun henkilön elämänkulkuun katsoen tärkeään sosiaaliseen ympäristöön. Lapsuuden ja nuoruuden olosuhteita ei kuitenkaan voida kaikkien haastateltujen kohdalla sanoa ainoaksi päihde- ja rikoskierrettä vaikuttaneeksi tekijäksi, sillä joukosta löytyi myös kokemuksia tasapainoisesta ja hyvästä lapsuudesta.
Tutkimukseni perusteella desistanssiprosessin alkamiseen ja ylläpysymiseen vaikuttaa erityisesti henkilön oma motivaatio muutokseen, arvoperustan uusiksi meneminen tavalla tai toisella, korvaavan rakentavan ja mielekkään tekemisen saaminen päihteisen ja rikollisen elämäntavan tilalle ja sosiaalisen ympäristön muuttuminen irtautumista tukevaksi. Kaikki haastatellut näkivät päihdeongelman vaikuttaneen heidän valintoihinsa, esimerkiksi rikosten tekemistä aikaan saaden tai lisäten. Desistanssiprosessin alkamista ei nähty pystyttävän vaikuttamaan ulkopäin, esimerkiksi poliisin taholta, jos henkilöllä ei ollut minkäänlaista omaa motivaatiota muutokseen. Ulkopuolelta nähtiin kuitenkin pystyttävän jättämään muistijälkiä mahdollisuudesta muutokseen, vaikka irtautuminen ei siinä hetkessä alkaisikaan, sekä pystyttävän tukemaan muutosta, kun oma motivaatio irtautumiseen löytyi.
Päihde- ja rikoskierteen aikaiset kohtaamiset poliisien kanssa koettiin haastateltujen keskuudessa erilailla. Joukosta löytyi kokemuksia niin hyvistä, huonoista kuin niin sanotusti neutraaleista tai asiallisista kohtaamisista. Haastatellut ymmärsivät hyvin silloisen elämäntapansa vaikutuksen poliisin toimintaan. Poliisityön hoitamisen kannalta perusteeton käytös, kuten henkilökohtaisuuksiin meneminen, itsehillinnän menettäminen tai päihde- ja rikoskierteessä olevan kohtaaminen ihmisarvoa kunnioittamattomasti koettiin kuitenkin haasteltujen keskuudessa tarpeettomaksi.