Tiedonkulun merkitys kotisynnytyksessä : kirjallisuuskatsaus
Järvelä, Tiina; Seppänen, Sarita (2017)
Järvelä, Tiina
Seppänen, Sarita
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802212681
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802212681
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata tiedonkulun merkitystä kotisynnytyksessä ja sen vaikutusta synnytyskokemuksiin. Työn tavoitteena on tuottaa näyttöön perustuvaa tietoa tiedonkulun toteutumisesta kotisynnytyksessä terveysalan ammattilaisille ja kotisynnytyksestä kiinnostuneille. Kotisynnytyksen tiedonkulkua ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa. Kotisynnytykset ovat Suomessa harvinaisia, mutta niiden määrä on ollut kasvussa viime vuosien aikana. Opinnäytetyö toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoon valittiin yksi tutkimus Suomesta sekä kaksi tutkimusta ja yksi katsaus ulkomailta. Lähteenä käytettiin myös suomalaisia oppaita. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Terveydenhuollon ammattilaisista enemmistö suhtautuu kielteisesti kotisynnytyksiin, myös yleinen mielipide on voimakkaasti jakautunut. Ammattilaisten väliset konfliktit vaikuttavat haitallisesti äidin ja vastasyntyneen hoidon tuloksiin ja kokemuksiin saadusta hoidosta. Konfliktit johtuvat usein erilaisista uskomuksista kotisynnytysten turvallisuudesta ja riskeistä. Ammattilaisten asenteilla, huonolla kommunikaatiolla ja synnytysrauhan häiritsemisellä on negatiivisia vaikutuksia kotoa sairaalaan siirtyneiden naisten synnytyskokemuksiin. Sairaalaan siirtyminen huonontaa synnytyskokemusta silloin, kun kotisynnytys ei kuulu julkiseen terveydenhuoltoon. Panostus dialogiin kotikätilöiden ja sairaaloiden välillä luo molemminpuolista luottamusta ja sujuvaa yhteistyötä jo ennen hätätilanteita. Osa kotisynnytysten turvallisuutta on sujuva yhteistyö, mikä Suomessa ei ole vielä itsestäänselvyys. Kotisynnytysten turvallisuutta edistää kotikätilöiden yhteistyö julkisen terveydenhuollon kanssa. Kotikätilöillä ei ole yhteistä toimintaohjetta, joten kotisynnytysten hoidosta tulisi laatia kansallinen toimintaohje.
Opinnäytetyön tuloksien mukaan terveydenhuollon ammattilaisten asenteet kotisynnytyksiä kohtaan ovat yleensä kielteisiä. Ammattilaisten välillä kommunikaatiossa ja yhteistyössä esiintyy haasteita. Näillä on negatiivisia vaikutuksia hoidon tuloksiin ja naisten kokemuksiin. Parantamalla suhteita kotisynnytyksiä hoitavien terveydenhuollon ammattilaisten ja julkisen terveydenhuollon välillä voitaisiin edistää kotisynnytysten turvallisuutta sekä synnyttäjien positiivisia kokemuksia. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotamme haastattelututkimusta suomalaisten kotikätilöiden ja sairaalahenkilökunnan tiedonkulun toteutumisesta kotisynnytyksessä.
Terveydenhuollon ammattilaisista enemmistö suhtautuu kielteisesti kotisynnytyksiin, myös yleinen mielipide on voimakkaasti jakautunut. Ammattilaisten väliset konfliktit vaikuttavat haitallisesti äidin ja vastasyntyneen hoidon tuloksiin ja kokemuksiin saadusta hoidosta. Konfliktit johtuvat usein erilaisista uskomuksista kotisynnytysten turvallisuudesta ja riskeistä. Ammattilaisten asenteilla, huonolla kommunikaatiolla ja synnytysrauhan häiritsemisellä on negatiivisia vaikutuksia kotoa sairaalaan siirtyneiden naisten synnytyskokemuksiin. Sairaalaan siirtyminen huonontaa synnytyskokemusta silloin, kun kotisynnytys ei kuulu julkiseen terveydenhuoltoon. Panostus dialogiin kotikätilöiden ja sairaaloiden välillä luo molemminpuolista luottamusta ja sujuvaa yhteistyötä jo ennen hätätilanteita. Osa kotisynnytysten turvallisuutta on sujuva yhteistyö, mikä Suomessa ei ole vielä itsestäänselvyys. Kotisynnytysten turvallisuutta edistää kotikätilöiden yhteistyö julkisen terveydenhuollon kanssa. Kotikätilöillä ei ole yhteistä toimintaohjetta, joten kotisynnytysten hoidosta tulisi laatia kansallinen toimintaohje.
Opinnäytetyön tuloksien mukaan terveydenhuollon ammattilaisten asenteet kotisynnytyksiä kohtaan ovat yleensä kielteisiä. Ammattilaisten välillä kommunikaatiossa ja yhteistyössä esiintyy haasteita. Näillä on negatiivisia vaikutuksia hoidon tuloksiin ja naisten kokemuksiin. Parantamalla suhteita kotisynnytyksiä hoitavien terveydenhuollon ammattilaisten ja julkisen terveydenhuollon välillä voitaisiin edistää kotisynnytysten turvallisuutta sekä synnyttäjien positiivisia kokemuksia. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotamme haastattelututkimusta suomalaisten kotikätilöiden ja sairaalahenkilökunnan tiedonkulun toteutumisesta kotisynnytyksessä.