Potilaan kotiutus elektiivisen sepelvaltimoiden pallolaajennustoimenpiteen jälkeen sairaanhoitajan toteuttamana
Hietamies, Niina (2017)
Hietamies, Niina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802162504
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802162504
Tiivistelmä
Sairaanhoitajat ohjaavat sekä kotiuttavat potilaat yhteistyöosastoilta toimenpiteen jälkeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaista koulutusta sairaanhoitaja tarvitsee, jotta potilaan kotiutuminen elektiivisen sepelvaltimoiden pallolaajennustoimenpiteen jälkeen olisi mahdollisimman turvallista ja korkealaatuista. Tutkimuksen tavoitteena on löytää potilaan kotiutuksesta koulutustarpeita sairaanhoitajille.
Tutkimukseen haastateltiin kymmentä sairaanhoitajaa parihaastatteluna ja yksilöhaastatteluna erikoislääkäriä. Teemoina haastatteluissa olivat kokemukset elektiivisen pallolaajennuspotilaan kotiuttamisesta, kotiuttamisen kehittäminen, sairaanhoitajan rooli ja vastuut kotiutuksessa, koulutustarpeet kotiutukseen liittyen sekä resurssit potilaan kotiuttamisessa. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Sairaanhoitajien ja erikoislääkärin kokemukset kotiuttamisesta olivat pääosin hyviä. Potilaita ohjataan ja tietoa annetaan pieniä määriä kerrallaan hoitokontaktin yhteydessä, koska uutta tietoa on vaikea omaksua lyhyessä ajassa. Haasteita aiheuttivat potilaalle annettavan materiaalin valmistaminen ja ohjaukseen varattu aika, jota pidettiin liian vähäisenä. Ohjaamisessa keskitytään tärkeimpiin sisällöllisiin näkökulmiin ja potilaan pärjäämiseen kotona.
Sairaanhoitajat kokivat, että tarvitsisivat lisää koulutusta, jotta kotiuttamisesta tulee yhdenmukaisempaa, informatiivisempaa ja laadukkaampaa. Sairaanhoitajien mukaan tietämys potilaan ohjaamisessa tulee olla laaja ja tieto tulee sisäistää ennen ohjaamista. Koulutusta toivottiin useista eri aihealueista liittyen pallolaajennuspotilaan hoitotyöhön.
Tutkimuksella selvitettiin sairaanhoitajien kokemuksia ja koulutustarpeita pallolaajennuspotilaan kotiuttamisesta. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa sairaanhoitajien koulutusta ja sen sisältöä. Jatkossa olisi hyvä selvittää pallolaajennuspotilaiden näkökulmia ohjaukseen ja sen sisältöön.
Tutkimukseen haastateltiin kymmentä sairaanhoitajaa parihaastatteluna ja yksilöhaastatteluna erikoislääkäriä. Teemoina haastatteluissa olivat kokemukset elektiivisen pallolaajennuspotilaan kotiuttamisesta, kotiuttamisen kehittäminen, sairaanhoitajan rooli ja vastuut kotiutuksessa, koulutustarpeet kotiutukseen liittyen sekä resurssit potilaan kotiuttamisessa. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Sairaanhoitajien ja erikoislääkärin kokemukset kotiuttamisesta olivat pääosin hyviä. Potilaita ohjataan ja tietoa annetaan pieniä määriä kerrallaan hoitokontaktin yhteydessä, koska uutta tietoa on vaikea omaksua lyhyessä ajassa. Haasteita aiheuttivat potilaalle annettavan materiaalin valmistaminen ja ohjaukseen varattu aika, jota pidettiin liian vähäisenä. Ohjaamisessa keskitytään tärkeimpiin sisällöllisiin näkökulmiin ja potilaan pärjäämiseen kotona.
Sairaanhoitajat kokivat, että tarvitsisivat lisää koulutusta, jotta kotiuttamisesta tulee yhdenmukaisempaa, informatiivisempaa ja laadukkaampaa. Sairaanhoitajien mukaan tietämys potilaan ohjaamisessa tulee olla laaja ja tieto tulee sisäistää ennen ohjaamista. Koulutusta toivottiin useista eri aihealueista liittyen pallolaajennuspotilaan hoitotyöhön.
Tutkimuksella selvitettiin sairaanhoitajien kokemuksia ja koulutustarpeita pallolaajennuspotilaan kotiuttamisesta. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa sairaanhoitajien koulutusta ja sen sisältöä. Jatkossa olisi hyvä selvittää pallolaajennuspotilaiden näkökulmia ohjaukseen ja sen sisältöön.