SOSIAALINEN KUNTOUTUMINEN LESKEKSI JÄÄNNIN JÄLKEEN
Ristola, Titta (2018)
Ristola, Titta
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801261688
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801261688
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, kuinka leskeksi jääminen vaikuttaa ihmisen arkeen ja tunteeko leskeksi jäänyt ihminen saaneensa apua ja tukea puolison kuoleman jälkeen. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset, joihin haettiin vastausta, olivat: millaista tukea ja mistä leskeksi jääneet ovat saaneet sekä millaista tukea ja arjen apua leskeksi jääneet tarvitsisi-vat?
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusta. Tutkimuksen toiminnallinen osuus, sosiaalinen kuntoutus leskeksi jäännin jälkeen -kysely toteutettiin kesän 2017 aikana. Vastaajia kyselyyn saatiin 99 kappaletta, joista nai-sia oli 87 sekä miehiä 11. Yksi vastaaja ei määritellyt sukupuoltaan. Tutkimuksen avointen kysymysten analysoimiseen käytettiin lisäksi kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta.
Opinnäytetyön tutkimuksen relibiliteettia eli tutkielman toistettavuutta saattaa tavanomais-ta tutkielmaa vahvemmin haastaa tutkielman aihepiiri. Leskeksi jääneiden vastaukset voi-vat vaihdella päivittäin, johtuen omasta mielialasta, ja esimerkiksi siitä, kuinka kauan puo-lison kuolemasta on. Vastauksiin voi olla merkitystä sillä, missä vaiheessa surutyötä leski on. Ihmismieli käsittelee kokemiaan surun tunteita ja tapahtuneita asioita kuluneen ajan kanssa eri tavalla.
Kyselyn vastaajien vastausten perusteella leskeksi jäämisen jälkeen tukea ja apua saatiin paljon tai erittäin paljon perheeltä (66 %) ja ystäviltä (60 %). Enemmistö vastaajista koki, ettei ollut saaneet apua tai tukea kunnalta (68 %) tai seurakunnalta (54 %) surunsa tai menetyksensä käsittelyyn. Surussa toipumisessa merkittävä asema oli läheisten ja ystä-vien lisäksi vertaistuella. Tutkimuksen perusteella kuitenkin on huomattavaa, että ulko-puoliselle tuelle, kuuntelijalle ja erilaiselle arjen avulle olisi tarvetta surusta toipumisessa.
Tutkimuksella saatiin hyvä kuva siitä, mitä tukea leskeksi jääneet olivat saaneet ja millaista tukea he olisivat lisäksi toivoneet. Toiveena on, että Haminan Seurakunnan diakoniatyö saa opinnäytetyöstä tarkempaa tietoa ja kuvaa siitä, mitä tukea ja arjen apua seurakunta-laiset mahdollisesti toivoisivat.
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusta. Tutkimuksen toiminnallinen osuus, sosiaalinen kuntoutus leskeksi jäännin jälkeen -kysely toteutettiin kesän 2017 aikana. Vastaajia kyselyyn saatiin 99 kappaletta, joista nai-sia oli 87 sekä miehiä 11. Yksi vastaaja ei määritellyt sukupuoltaan. Tutkimuksen avointen kysymysten analysoimiseen käytettiin lisäksi kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta.
Opinnäytetyön tutkimuksen relibiliteettia eli tutkielman toistettavuutta saattaa tavanomais-ta tutkielmaa vahvemmin haastaa tutkielman aihepiiri. Leskeksi jääneiden vastaukset voi-vat vaihdella päivittäin, johtuen omasta mielialasta, ja esimerkiksi siitä, kuinka kauan puo-lison kuolemasta on. Vastauksiin voi olla merkitystä sillä, missä vaiheessa surutyötä leski on. Ihmismieli käsittelee kokemiaan surun tunteita ja tapahtuneita asioita kuluneen ajan kanssa eri tavalla.
Kyselyn vastaajien vastausten perusteella leskeksi jäämisen jälkeen tukea ja apua saatiin paljon tai erittäin paljon perheeltä (66 %) ja ystäviltä (60 %). Enemmistö vastaajista koki, ettei ollut saaneet apua tai tukea kunnalta (68 %) tai seurakunnalta (54 %) surunsa tai menetyksensä käsittelyyn. Surussa toipumisessa merkittävä asema oli läheisten ja ystä-vien lisäksi vertaistuella. Tutkimuksen perusteella kuitenkin on huomattavaa, että ulko-puoliselle tuelle, kuuntelijalle ja erilaiselle arjen avulle olisi tarvetta surusta toipumisessa.
Tutkimuksella saatiin hyvä kuva siitä, mitä tukea leskeksi jääneet olivat saaneet ja millaista tukea he olisivat lisäksi toivoneet. Toiveena on, että Haminan Seurakunnan diakoniatyö saa opinnäytetyöstä tarkempaa tietoa ja kuvaa siitä, mitä tukea ja arjen apua seurakunta-laiset mahdollisesti toivoisivat.