Endogeeniset opioidit stressin mittaamisessa
Vainionpää, Päivi; Tyni, Maria (2017)
Vainionpää, Päivi
Tyni, Maria
Oulun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801161338
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801161338
Tiivistelmä
Beta-endorfiini on elimistön tuottama mielihyvähormoni, jonka pitoisuus vaihtelee eri vuorokaudenaikoina. Stressi ja masennus ovat tiloja, joiden diagnosoimiseen ei ole olemassa yksiselitteistä mittaria. Tässä opinnäytetyössä oli tarkoituksena kehittää menetelmä beta-endorfiinipitoisuuksien määrittämiseksi kilpailevaa ELISA-menetelmää käyttäen ja selvittää, voiko beta-endorfiinia käyttää stressin ja/tai masennuksen merkkiaineena. Työn aihe saatiin toimeksiantajalta BioOption Oy:ltä.
Tutkittavana aineistona käytettiin olemassa olevia seerumi- ja sylkinäytteitä, jotka olivat peräisin sekä stressaantuneilta että ei-stressaantuneilta henkilöiltä. Beta-endorfiinipitoisuuksien mittaukset tehtiin ELISA-menetelmällä ja käytettiin kaksoisvasta-ainetekniikkaa. Saatuja mittaustuloksia verrattiin kirjallisuudesta löydettyihin tuloksiin sekä samoista näytteistä mitattuihin kortisolipitoisuuksiin.
Stressaantuneiden henkilöiden beta-endorfiini- ja kortisolipitoisuudet näyttävät noudattavan samansuuntaista vuorokausivaihtelua. Muiden mittauksien osalta ei pysty tekemään johtopäätöksiä. Kirjallisuudesta löydetty beta-endorfiinipitoisuuksien vuorokauden aikainen vaihtelu näyttää noudattavan stressaantuneilla henkilöillä yhtenäistä linjaa. Lisäksi käyttämämme mittausaineisto oli pieni ja kaikista mittauksista ei saatu tuloksia, joten siitä ei voi tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä.
Beta-endorfiinin mittausmenetelmää voisi kehittää edelleen, jotta se olisi vähemmän herkkä erilaisille häiriötekijöille. Beta-endorfiinipitoisuudet ovat erittäin pieniä, kuten myös pipetoitavat näytemäärät, jolloin virheellisten mittaustulosten todennäköisyys kasvaa.
Tutkittavana aineistona käytettiin olemassa olevia seerumi- ja sylkinäytteitä, jotka olivat peräisin sekä stressaantuneilta että ei-stressaantuneilta henkilöiltä. Beta-endorfiinipitoisuuksien mittaukset tehtiin ELISA-menetelmällä ja käytettiin kaksoisvasta-ainetekniikkaa. Saatuja mittaustuloksia verrattiin kirjallisuudesta löydettyihin tuloksiin sekä samoista näytteistä mitattuihin kortisolipitoisuuksiin.
Stressaantuneiden henkilöiden beta-endorfiini- ja kortisolipitoisuudet näyttävät noudattavan samansuuntaista vuorokausivaihtelua. Muiden mittauksien osalta ei pysty tekemään johtopäätöksiä. Kirjallisuudesta löydetty beta-endorfiinipitoisuuksien vuorokauden aikainen vaihtelu näyttää noudattavan stressaantuneilla henkilöillä yhtenäistä linjaa. Lisäksi käyttämämme mittausaineisto oli pieni ja kaikista mittauksista ei saatu tuloksia, joten siitä ei voi tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä.
Beta-endorfiinin mittausmenetelmää voisi kehittää edelleen, jotta se olisi vähemmän herkkä erilaisille häiriötekijöille. Beta-endorfiinipitoisuudet ovat erittäin pieniä, kuten myös pipetoitavat näytemäärät, jolloin virheellisten mittaustulosten todennäköisyys kasvaa.