Kaksoisdiagnoosipotilaiden päihdehoitotyö mielenterveys- ja päihdepalvelujen yhdistämisen jälkeen
Väisänen, Anna (2017)
Väisänen, Anna
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017122822581
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017122822581
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidosta sen edelleen kehittämisestä. Erityisesti tutkimuksessa keskityttiin kaksoisdiagnoosipotilaiden päihdehoitotyöhön. Kaksoisdiagnoosipotilaalla on lyhyesti määritellen sekä mielenterveys- että päihdeongelma. Mielenterveys- sekä päihdeongelmat tuovat monia haasteita sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat perinteisesti järjestetty toisistaan erillisinä palveluina. Suositusten ja linjausten mukaan mielenterveys- ja päihdepalveluja tulisi yhdistää yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi ja hoitoyksiköiksi.
Tutkimusongelmiksi muodostuivat sairaanhoitajien kokemukset kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidosta, kaksoisdiagnoosipotilaiden päihdehoitotyöstä ja hoitajan toiminnasta. Alateemoiksi muodostuivat kaksoisdiagnoosipotilaiden hoitoperiaatteet, -linjaukset ja -prosessit, päihdeongelman tunnistaminen, päihdehoitotyön menetelmät ja sairaanhoitajat toiminta sekä osaaminen päihdehoitotyössä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Vastaajina toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelujen avovastaanottotoiminnassa työskentelevät sairaanhoitajat.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa ilmenevän puutteita pitkänkin ajan kuluttua, jos mielenterveys- ja päihdepalveluita yhdistäessä ei luoda selkeitä hoitolinjauksia, -prosesseja ja -vastuita, lisätä resursseja ja työntekijöitä ei kouluteta riittävästi. Potilaiden päihteiden käytön kartoittamisessa on puutteita erityisesti hoidon aikana. Päihdehoitotyön menetelmiä on paljon erilaisia ja niiden vaikuttavuudet ovat moninaiset. Motivoiva haastattelu on tehokas ja vaikuttava päihdehoitotyön menetelmä potilaiden aktivoimiseen ja sitouttamiseen. Hoitotyöntekijöiden perusosaaminen päihdeongelmista ja niiden hoidosta on hyvä, syvällisempään osaamiseen tulee kiinnittää huomiota. Tutkimuksessa esiin tuotujen suositusten avulla voidaan kehittää Kotkan mielenterveys- ja päihdepalveluita ja tuloksia voidaan myös hyödyntää laajemmin mielenterveys- ja päihdepalveluita yhdistettäessä.
Tutkimusongelmiksi muodostuivat sairaanhoitajien kokemukset kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidosta, kaksoisdiagnoosipotilaiden päihdehoitotyöstä ja hoitajan toiminnasta. Alateemoiksi muodostuivat kaksoisdiagnoosipotilaiden hoitoperiaatteet, -linjaukset ja -prosessit, päihdeongelman tunnistaminen, päihdehoitotyön menetelmät ja sairaanhoitajat toiminta sekä osaaminen päihdehoitotyössä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Vastaajina toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelujen avovastaanottotoiminnassa työskentelevät sairaanhoitajat.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa ilmenevän puutteita pitkänkin ajan kuluttua, jos mielenterveys- ja päihdepalveluita yhdistäessä ei luoda selkeitä hoitolinjauksia, -prosesseja ja -vastuita, lisätä resursseja ja työntekijöitä ei kouluteta riittävästi. Potilaiden päihteiden käytön kartoittamisessa on puutteita erityisesti hoidon aikana. Päihdehoitotyön menetelmiä on paljon erilaisia ja niiden vaikuttavuudet ovat moninaiset. Motivoiva haastattelu on tehokas ja vaikuttava päihdehoitotyön menetelmä potilaiden aktivoimiseen ja sitouttamiseen. Hoitotyöntekijöiden perusosaaminen päihdeongelmista ja niiden hoidosta on hyvä, syvällisempään osaamiseen tulee kiinnittää huomiota. Tutkimuksessa esiin tuotujen suositusten avulla voidaan kehittää Kotkan mielenterveys- ja päihdepalveluita ja tuloksia voidaan myös hyödyntää laajemmin mielenterveys- ja päihdepalveluita yhdistettäessä.