Kaatopaikan sulkemisrakenteet Topinojan jätekeskuksessa : Lounais-Suomen Jätehuolto Oy
Yli-Tolppa, Joonas (2017)
Yli-Tolppa, Joonas
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017122022163
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017122022163
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Topinojan kaatopaikan sulkemisrakenteiden rakentamisen eri toteutustapoja ja tehdä kustannusvertailu. Opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:lle.
Lainsäädännön muutokset ovat vaikuttaneet kaatopaikkatoimintaan oleellisesti. VNp kaatopaikoista 861/1997 asetti vaatimuksen kaatopaikkojen pohjarakenteille, velvoitteen pintarakenteiden rakentamiseen kaatopaikan täytyttyä, sekä kaatopaikkakaasun ja -vesien hallinnan ja käsittelyn järjestämisen. Pohjarakennevaatimus astui kuitenkin vasta uuden ympäristöluvan (Ympäristölupapäätös 36 YLO LOS-2004-Y-1106-121) mukaisesti voimaan 1.11.2007. VNp kaatopaikoista 2.5.2013/331 eli niin kutsuttu orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto sai aikaan sen, että täyttöalueille vastaanotettavan yhdyskuntajätteen määrä putosi esimerkiksi Topinojan kaatopaikalla 1-2 % aikaisemmasta. Päätös rajoitti täyttöalueelle vastaanotettavan jätteen orgaanisen aineksen pitoisuutta sellaiseksi, että se ei enää mahdollistanut yhdyskuntajätteen vastaanottoa täyttöalueille. Tämä päätös astui voimaan vuoden 2016 alusta alkaen.
Kaatopaikan peittorakenteen muodostavat kaasunkeräyskerros, tiivistyskerros, kuivatuskerros ja pintakerros. Pintarakenteen rakentamisessa oleellista on saada se vesitiiviiksi ja toteuttaa kaasunkeräyskerros siten, että sen kautta saadaan ohjattua kaatopaikkakaasu kaasunkeräysjärjestelmään. Kaasunkeräyskerros ja tiivistyskerros ovat rakenteen toimivuuden kannalta kriittisimmät rakennekerrokset.
Kaatopaikan pintarakenteen toteuttamisessa tutkittiin sekä perinteistä tapaa toteuttaa se kokonaisurakkana tai sitten aliurakoimalla, joten vaihtoehdoissa Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n rooli vaihtelee. Vertailuun vaikutti suuresti kaasunkeräyskerroksen materiaalien saaminen ja kaikkien materiaalien varastointi. Kaasunkeräyskerroksen materiaaleja on rajoitetusti saatavilla ja varastointialueet Topinojan jätekeskuksen alueella ovat vähentyneet ja pienentyneet.
Lainsäädännön muutokset ovat vaikuttaneet kaatopaikkatoimintaan oleellisesti. VNp kaatopaikoista 861/1997 asetti vaatimuksen kaatopaikkojen pohjarakenteille, velvoitteen pintarakenteiden rakentamiseen kaatopaikan täytyttyä, sekä kaatopaikkakaasun ja -vesien hallinnan ja käsittelyn järjestämisen. Pohjarakennevaatimus astui kuitenkin vasta uuden ympäristöluvan (Ympäristölupapäätös 36 YLO LOS-2004-Y-1106-121) mukaisesti voimaan 1.11.2007. VNp kaatopaikoista 2.5.2013/331 eli niin kutsuttu orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto sai aikaan sen, että täyttöalueille vastaanotettavan yhdyskuntajätteen määrä putosi esimerkiksi Topinojan kaatopaikalla 1-2 % aikaisemmasta. Päätös rajoitti täyttöalueelle vastaanotettavan jätteen orgaanisen aineksen pitoisuutta sellaiseksi, että se ei enää mahdollistanut yhdyskuntajätteen vastaanottoa täyttöalueille. Tämä päätös astui voimaan vuoden 2016 alusta alkaen.
Kaatopaikan peittorakenteen muodostavat kaasunkeräyskerros, tiivistyskerros, kuivatuskerros ja pintakerros. Pintarakenteen rakentamisessa oleellista on saada se vesitiiviiksi ja toteuttaa kaasunkeräyskerros siten, että sen kautta saadaan ohjattua kaatopaikkakaasu kaasunkeräysjärjestelmään. Kaasunkeräyskerros ja tiivistyskerros ovat rakenteen toimivuuden kannalta kriittisimmät rakennekerrokset.
Kaatopaikan pintarakenteen toteuttamisessa tutkittiin sekä perinteistä tapaa toteuttaa se kokonaisurakkana tai sitten aliurakoimalla, joten vaihtoehdoissa Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n rooli vaihtelee. Vertailuun vaikutti suuresti kaasunkeräyskerroksen materiaalien saaminen ja kaikkien materiaalien varastointi. Kaasunkeräyskerroksen materiaaleja on rajoitetusti saatavilla ja varastointialueet Topinojan jätekeskuksen alueella ovat vähentyneet ja pienentyneet.