Harakan laboratorion opetusmenetelmien kehitys ja testaus
Somermäki, Riku (2017)
Somermäki, Riku
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121421454
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121421454
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli päivittää Harakan ympäristökeskuksen
ympäristötutkimuslaboratorion analyysimenetelmiä SFS-standardien mukaisiksi siten, että lukiotasoinen opiskelija kykenee toteuttamaan analyysit. Päivitettäviksi valittiin yhteensä neljä eri menetelmää: kaksi fotometristä menetelmää, sekä kaksi titrimetristä menetelmää. Fotometriset menetelmät olivat nitriitti- ja fosfaattianalyysit vesinäytteestä, titrimetriset menetelmät olivat veden kloridipitoisuus ja kovuus.
Harakan fotometrisiä laitteita testattiin vertaamalla niitä Metropolia Ammattikorkeakoulun spektrofotometriseen laitteeseen suppean validoinnin mukaan. Yhteensä mittauksia tehtiin kummallakin menetelmällä noin 95 kappaletta kaikilla laitteilla. Kaikissa analyyseissä pienillä näytepitoisuuksilla mittausepävarmuus nousi korkeaksi, mutta tämä ei haittaa työn tavoitetta, sillä opiskelijoiden mittauksissa tärkein asia ei ole tulosten tarkkuus, vaan oikean ympäristöanalyysin tekeminen, töiden teorian sisäistäminen, sekä opitun reflektoiminen ryhmän kanssa.
Titrimetristen menetelmien näytemäärät säädettiin Suomenlahden oloihin sopiviksi suorittamalla kumpikin määritys kolme kertaa eri näytemäärillä. Lopullisiksi näytemääriksi kumpaankin analyysin tuli noin 7,5 ml merivettä. Uusilla metodeilla ohjaajat tietävät oletetun titrantin kulutuksen ja näin saatiin virtaviivaistettua menetelmiä.
Kaikki valitut menetelmät saatiin luotua Harakan olosuhteisiin sopiviksi siten, että Suomenlahden näytematriisin aiheuttamat ominaisuudet on otettu huomioon. Työ onnistui siis hyvin ja menetelmät voidaan ottaa heti käyttöön Harakan laboratoriossa.
ympäristötutkimuslaboratorion analyysimenetelmiä SFS-standardien mukaisiksi siten, että lukiotasoinen opiskelija kykenee toteuttamaan analyysit. Päivitettäviksi valittiin yhteensä neljä eri menetelmää: kaksi fotometristä menetelmää, sekä kaksi titrimetristä menetelmää. Fotometriset menetelmät olivat nitriitti- ja fosfaattianalyysit vesinäytteestä, titrimetriset menetelmät olivat veden kloridipitoisuus ja kovuus.
Harakan fotometrisiä laitteita testattiin vertaamalla niitä Metropolia Ammattikorkeakoulun spektrofotometriseen laitteeseen suppean validoinnin mukaan. Yhteensä mittauksia tehtiin kummallakin menetelmällä noin 95 kappaletta kaikilla laitteilla. Kaikissa analyyseissä pienillä näytepitoisuuksilla mittausepävarmuus nousi korkeaksi, mutta tämä ei haittaa työn tavoitetta, sillä opiskelijoiden mittauksissa tärkein asia ei ole tulosten tarkkuus, vaan oikean ympäristöanalyysin tekeminen, töiden teorian sisäistäminen, sekä opitun reflektoiminen ryhmän kanssa.
Titrimetristen menetelmien näytemäärät säädettiin Suomenlahden oloihin sopiviksi suorittamalla kumpikin määritys kolme kertaa eri näytemäärillä. Lopullisiksi näytemääriksi kumpaankin analyysin tuli noin 7,5 ml merivettä. Uusilla metodeilla ohjaajat tietävät oletetun titrantin kulutuksen ja näin saatiin virtaviivaistettua menetelmiä.
Kaikki valitut menetelmät saatiin luotua Harakan olosuhteisiin sopiviksi siten, että Suomenlahden näytematriisin aiheuttamat ominaisuudet on otettu huomioon. Työ onnistui siis hyvin ja menetelmät voidaan ottaa heti käyttöön Harakan laboratoriossa.