"Kumpikin tuo sen oman ammattitaitonsa siihen niin siitä syntyy se paras tulos sitten" : Toiminta- ja puheterapeuttien näkemyksiä yhteistyöstä ja sen kehittämisestä lapsen terapiatyössä
Isokangas, Marjut; Koskipää, Viivi (2017)
Isokangas, Marjut
Koskipää, Viivi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120628
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120628
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää toiminta- ja puheterapeuttien kokemuksia yhteistyön toteuttamisesta ja sen kehittämismahdollisuuksista lapsen terapiatyössä. Terapiatyöllä viitataan tässä opinnäytetyössä Kelan palveluntuottajien toteuttamaan avoterapiaan. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Pirkanmaalla sijaitsevan Toimintaterapia Tammiston kanssa, joka toimi kontaktina haastateltavien löytämiselle ja haastattelun järjestämiselle.
Laadullisen tutkimuksen menetelmänä käytettiin haastattelua, jossa oli teemahaastattelun piirteitä. Haastatteluun osallistui kaksi (2) toimintaterapeuttia ja kaksi (2) puheterapeuttia,joilla kaikilla oli aikaisempaa kokemusta terapeuttien välisen yhteistyön toteuttamisesta. Haastatteluaineisto litteroitiin tekstimuotoon ja analysoitiin aineisto- ja teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tulokset jakautuivat kolmeen pääkategoriaan (moniammatillisuuden perusta, yhdessä tekemisen taito ja lähtökohtana asiakas) sekä niistä johdettuihin kahdeksaan alakategoriaan. Tulosten perusteella yhteistyö koettiin hedelmälliseksi ja lasta sekä hänen lähiympäristöään hyödyttäviksi. Haasteeksi koettiin yhteiskunnalliset rakenteet, jotka määrittävät terapeuttien tekemää yhteistyötä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteistyössä toteutettavan terapian vaikuttavuudelle tarvitaan lisää näyttöön perustuvuutta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että terapeutit kaipaavat yhteiskunnallisten rakenteiden taholta lisää keinoja sekä mahdollisuuksia yhteistyön ja -terapian toteuttamiselle. Jatkossa voitaisiin tutkia sitä, kuinka asiakkaat kokevat terapeuttien välisen yhteistyön ja yhteisterapian toteuttamisen.
Laadullisen tutkimuksen menetelmänä käytettiin haastattelua, jossa oli teemahaastattelun piirteitä. Haastatteluun osallistui kaksi (2) toimintaterapeuttia ja kaksi (2) puheterapeuttia,joilla kaikilla oli aikaisempaa kokemusta terapeuttien välisen yhteistyön toteuttamisesta. Haastatteluaineisto litteroitiin tekstimuotoon ja analysoitiin aineisto- ja teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tulokset jakautuivat kolmeen pääkategoriaan (moniammatillisuuden perusta, yhdessä tekemisen taito ja lähtökohtana asiakas) sekä niistä johdettuihin kahdeksaan alakategoriaan. Tulosten perusteella yhteistyö koettiin hedelmälliseksi ja lasta sekä hänen lähiympäristöään hyödyttäviksi. Haasteeksi koettiin yhteiskunnalliset rakenteet, jotka määrittävät terapeuttien tekemää yhteistyötä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteistyössä toteutettavan terapian vaikuttavuudelle tarvitaan lisää näyttöön perustuvuutta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että terapeutit kaipaavat yhteiskunnallisten rakenteiden taholta lisää keinoja sekä mahdollisuuksia yhteistyön ja -terapian toteuttamiselle. Jatkossa voitaisiin tutkia sitä, kuinka asiakkaat kokevat terapeuttien välisen yhteistyön ja yhteisterapian toteuttamisen.