En juridisk persons straffansvar : samfundsbot i förundersökningen
Hammarström, Markus (2017)
Hammarström, Markus
Poliisiammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120559
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120559
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tutkii oikeushenkilön rangaistusvastuuta, joka on ollut osa Suomen rikoslainsäädäntöä vuodesta 1995 alkaen, kun säädökset yhteisösakosta otettiin osaksi rikoslakia. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta on perusteltu sillä, että yhteisöjen toiminnassa tapahtuvat rikokset ovat yhteiskunnallisesti erittäin merkittäviä, eikä enää pidetä ajatusta rikosoikeudellisen vastuun kohdentamisesta myös oikeushenkilöille vieraana. Tekijän yksilövastuu rikoksesta ei katsota ottavan riittävällä tavalla huomioon yhteisön toiminnassa tapahtuvien vähäisistä toimista ja laiminlyönneistä koostuvien tekojen yhteisvaikutusta. Yhteisösakon moite kohdistuu yhteisön tapaan organisoida toimintaansa. Yhteisösakkoa ei ole kuitenkaan käytetty siinä määrin kuin lainsäätäjä on halunnut.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytykset esitutkinnan kannalta. Yhteisösakon käyttö rajoittuu tiettyihin laissa määrättyihin rikoksiin. Tutkimus vastaa kysymykseen mitä tarkoittaa, että todellista päätösvaltaa käyttävä henkilö, on osallistunut rikokseen, sallinut rikoksen tekemisen tai laiminlyönyt rikoksen ehkäisemisen yhteisön toiminnassa. Tutkimuksessa tarkastellaan, mitä taustatekijöitä olisi otettava huomioon esitutkintavaiheessa. Tutkimuksessa käsitellään myös tutkimusaineiston perusteella havaittuja puutteita esitutkinnassa.
Tutkimus on tehty oikeustieteellisten menetelmien mukaisesti analysoimalla lainsäädäntöä, lainsäädäntövalmistelutyötä, oikeuskirjallisuutta, Korkeimman Oikeuden ennakkotapauksia ja esitutkintapöytäkirjoja. Lisäksi tutkimuksessa on haastateltu kaksi syyttäjää asiantuntijoina.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytykset esitutkinnan kannalta. Yhteisösakon käyttö rajoittuu tiettyihin laissa määrättyihin rikoksiin. Tutkimus vastaa kysymykseen mitä tarkoittaa, että todellista päätösvaltaa käyttävä henkilö, on osallistunut rikokseen, sallinut rikoksen tekemisen tai laiminlyönyt rikoksen ehkäisemisen yhteisön toiminnassa. Tutkimuksessa tarkastellaan, mitä taustatekijöitä olisi otettava huomioon esitutkintavaiheessa. Tutkimuksessa käsitellään myös tutkimusaineiston perusteella havaittuja puutteita esitutkinnassa.
Tutkimus on tehty oikeustieteellisten menetelmien mukaisesti analysoimalla lainsäädäntöä, lainsäädäntövalmistelutyötä, oikeuskirjallisuutta, Korkeimman Oikeuden ennakkotapauksia ja esitutkintapöytäkirjoja. Lisäksi tutkimuksessa on haastateltu kaksi syyttäjää asiantuntijoina.