Nuorten uimareiden vammojen ehkäisy liikkuvuusharjoittelun avulla
Putus, Sanni; Nummelin, Riina (2017)
Putus, Sanni
Nummelin, Riina
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120501
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120501
Tiivistelmä
Kehittämistyön tarkoituksena on selvittää uimareiden yleisimmät tuki- ja liikuntaelimistön vammat aikaisempien tutkimusten pohjalta ja, miten vammoja voidaan ehkäistä liikkuvuusharjoittelun avulla. Kehittämistyön tavoitteena on kehittää uimaseuran valmentajien ja uimareiden käyttöön vammoja ehkäisevä liikkuvuusharjoittelu, jonka uimarit toteuttavat itsenäisesti kehittääkseen liikkuvuuttaan ja ehkäistäkseen vammoja. Kehittämistyön aihe muotoutui toimeksiantajan tarpeesta kehittää uimareiden liikkuvuutta ottaen huomioon uimavalmentajien rajalliset resurssit.
Tiedonkeruumenetelminä kehittämistyössä käytettiin kahden uimavalmentajan haastattelua sekä uimareiden liikkuvuusharjoittelun havainnointia. Haastatteluiden ja havainnoinnin analysointi tehtiin sisällönanalyysin periaattein. Haastatteluissa perehdyttiin valmentajien näkemyksiin erään kilpauintiryhmän uimareiden liikkuvuudesta, liikkuvuusharjoittelusta ja vammoista. Uintiryhmä koostui yhdeksästä 10–13-vuotiaasta ja kahdeksasta 14–16-vuotiaasta uimarista, jotka harjoittelivat noin 3–5 kertaa viikossa.
Tuloksena haastatteluista nousi esille valmentajien näkemys uimareiden puutteellisesta liikkuvuudesta uinnin vaatimuksiin nähden. Erityisesti niska-hartiaseudun sekä selän ja nilkkojen riittämätön liikkuvuus tulivat ilmi sekä haastatteluista että havainnoinnista. Lisäksi valmentajat toivat esille ajatuksen uimareiden vastuusta omasta liikkuvuusharjoittelustaan, jonka säännölliseen ohjaukseen valmentajien resurssit ovat riittämättömät. Tuloksiin ja tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuen tehtiin uimareille ja valmentajille liikkuvuusharjoitteluopas. Opas koostuu toiminnallisista liikkuvuusharjoitteista sekä staattisista venytyksistä. Harjoitteet on esitetty havainnollistavin kuvin, joiden vieressä on lyhyt kuvaus harjoitteen suorittamisesta.
Tiedonkeruumenetelminä kehittämistyössä käytettiin kahden uimavalmentajan haastattelua sekä uimareiden liikkuvuusharjoittelun havainnointia. Haastatteluiden ja havainnoinnin analysointi tehtiin sisällönanalyysin periaattein. Haastatteluissa perehdyttiin valmentajien näkemyksiin erään kilpauintiryhmän uimareiden liikkuvuudesta, liikkuvuusharjoittelusta ja vammoista. Uintiryhmä koostui yhdeksästä 10–13-vuotiaasta ja kahdeksasta 14–16-vuotiaasta uimarista, jotka harjoittelivat noin 3–5 kertaa viikossa.
Tuloksena haastatteluista nousi esille valmentajien näkemys uimareiden puutteellisesta liikkuvuudesta uinnin vaatimuksiin nähden. Erityisesti niska-hartiaseudun sekä selän ja nilkkojen riittämätön liikkuvuus tulivat ilmi sekä haastatteluista että havainnoinnista. Lisäksi valmentajat toivat esille ajatuksen uimareiden vastuusta omasta liikkuvuusharjoittelustaan, jonka säännölliseen ohjaukseen valmentajien resurssit ovat riittämättömät. Tuloksiin ja tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuen tehtiin uimareille ja valmentajille liikkuvuusharjoitteluopas. Opas koostuu toiminnallisista liikkuvuusharjoitteista sekä staattisista venytyksistä. Harjoitteet on esitetty havainnollistavin kuvin, joiden vieressä on lyhyt kuvaus harjoitteen suorittamisesta.