Fokus itseen ja itsestä pois
Nieminen, Maritta (2017)
Nieminen, Maritta
Yrkeshögskolan Novia
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120820275
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120820275
Tiivistelmä
Tässä kirjallisessa opinnäytetyössä pyrkimykseni on ymmärtää näyttelijäntyötäni ja läsnäolon merkitystä taiteellisessa lopputyössäni Jag är vinden. Pohdin, mitkä tekijät ovat vaikeuttaneet läsnäolon saavuttamista koulutukseni aikana ja taiteellisessa lopputyössäni ja toisaalta pohdin, millä eri näyttelijäntyön harjoituksilla on positiivinen vaikutus läsnäolon saavuttamisessa?
Avaan lähtötilannetta lopputyöhöni; miten tiukka itsekritiikki ja epävarmuus voivat estää taiteellisen työskentelyn ja miten tämä vaikutti omaan lopputyöprosessiini. Mindfulness- eli tiedostava läsnäolo- aiheista lähdekirjallisuutta löydettyäni aloin pohtia, millä eri tavoin olin näyttelijänä läsnä harjoitustilanteessa ja milloin työskentely sujui ilman itsekritiikkiä. Havaitsin, että kontakti- ja hengitysharjoituksilla oli tässä olennainen rooli. Hengityksen ja huomion tietoinen ohjaaminen nyt- hetkeen vapauttaa minua näyttelijänä ja keskityn itseni sijaan tehtävään ja vastanäyttelijään.
Lopputulos on, että huomaan itsetuntemukseni ihmisenä ja teatterintekijä kasvaneen lopputyöni aikana. Ymmärrän paremmin, miten toimin näyttelijänä ja olen saanut työkaluja itseni kehittämiseen. Näin voin helpottaa taiteellista työskentelyä tulevaisuudessa.
Avaan lähtötilannetta lopputyöhöni; miten tiukka itsekritiikki ja epävarmuus voivat estää taiteellisen työskentelyn ja miten tämä vaikutti omaan lopputyöprosessiini. Mindfulness- eli tiedostava läsnäolo- aiheista lähdekirjallisuutta löydettyäni aloin pohtia, millä eri tavoin olin näyttelijänä läsnä harjoitustilanteessa ja milloin työskentely sujui ilman itsekritiikkiä. Havaitsin, että kontakti- ja hengitysharjoituksilla oli tässä olennainen rooli. Hengityksen ja huomion tietoinen ohjaaminen nyt- hetkeen vapauttaa minua näyttelijänä ja keskityn itseni sijaan tehtävään ja vastanäyttelijään.
Lopputulos on, että huomaan itsetuntemukseni ihmisenä ja teatterintekijä kasvaneen lopputyöni aikana. Ymmärrän paremmin, miten toimin näyttelijänä ja olen saanut työkaluja itseni kehittämiseen. Näin voin helpottaa taiteellista työskentelyä tulevaisuudessa.