Vanhempien parisuhteen merkitys alle kouluikäisten lasten hyvinvoinnille
Ottelin, Noora (2017)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Ottelin, Noora
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120720110
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120720110
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoitus on kuvata, millä tavalla vanhempien parisuhde on yhteydessä lasten hyvinvointiin. Tarkastelen tutkimusten kautta, miten parisuhdetyytyväisyys vaikuttaa vanhemmuuteen ja kasvatustapoihin. Kartoitan riskitekijöitä perhe-elämälle ja lapsen hyvinvoinnille. Pyrkimyksenäni on lisäksi selvittää, miten vanhempien keskinäisen parisuhteen tukemisella, voidaan kokonaisvaltaisesti edistää perheen yhteenkuuluvuutta. Opinnäytetyöni päätavoitteena on koota tietopaketti, jonka tutkimuksellisia tuloksia voivat jatkossa käyttää hyödyksi, niin lasten vanhemmat, kasvattajat, kuin yleisesti sosiaalialalla ja perhetyön kentällä toimivat tahot. Tavoitteenani on, että kykenisin opinnäytetyöni kautta antamaan työkaluja, jotka mahdollisesti auttaisivat lapsilähtöisen kasvatuksen toteuttamisessa ja perheiden kokonaisvaltaisessa tukemisessa. Yleisessä keskustelussa on käynyt ilmi näkökulma, että ”parisuhde on lapsen koti”. Tästä huolimatta aihetta ei ole kovin laajasti tutkittu Suomessa. Tämä oli yksi merkittävin syy, miksi halusin käsitellä tätä aihetta.
Teoreettinen viitekehys koostuu parisuhteesta, vanhemmuudesta, lapsiperheistä, lasten hyvinvoinnista ja keskeisistä riskitekijöistä lasten hyvinvoinnille. Opinnäytetyössäni käsittelen parisuhteen vaikutusta vanhemmuuteen ja perheen alle 8-vuotiaiden lasten hyvinvoinnin kokemukseen ydinperheessä. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu kuvailevaa kirjallisuuskatsausta menetelmänä käyttäen. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui seitsemän tutkimusteosta, joista viisi oli suomenkielistä ja kaksi englanninkielistä. Käsittelen aihetta kolmesta eri näkökulmasta: lasten ja vanhempien kokemusten sekä tutkijoiden havaintojen perusteella. Tutkimuksen keskeiset tulokset on tiivistetty sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena oli, että vanhempien keskinäiset ristiriidat ja ongelmat parisuhteessa heijastuvat lasten hyvinvointiin ja käyttäytymiseen usealla eri tavalla. Niiden vaikutus voi olla havaittavissa muun muassa lasten psyykkisenä ahdistuneisuutena, käytöshäiriöinä, epäsosiaalisuutena, tunne-elämän muutoksina, kognitiivisen suoriutumisen heikkenemisenä, sosiaalisina ongelmina tai fyysisenä oireiluna. Tärkeänä tuloksena esiin nousi, että lapsia ei tulisi ottaa vanhempien riitoihin osallisiksi ja riitelyä tulisi välttää lasten läsnä ollessa. Parisuhdetyytyväisyys vaikuttaa vanhempien ja sitä kautta myös heidän lastensa hyvinvointiin. Vanhempien parisuhdeongelmien yhteydessä työntekijöiden olisi tärkeää ottaa aina huomioon lapset ja heidän hyvinvointinsa perheessä.
Jatkotutkimuskohteena voisi jatkossa tarkastella entistä laajemmin, millä tavalla vanhempien parisuhdeongelmat ovat yhteydessä oppimisvaikeuksiin ja käyttäytymishäiriöiden, kuten ADHD: n syntyyn sekä epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Tällä tavalla voitaisiin kokonaisvaltaisemmin ennaltaehkäistä ongelmia ja havaita ongelmien varsinaiset syy-seuraussuhteet. Täten voitaisiin pyrkiä muuttamaan olosuhteita lapsen hyvinvointia tukevammaksi, sen sijaan, että keskityttäisin ongelmien läpikäymiseen ja oireiden parantamiseen. Lapsuudenkodissa koettujen vanhempien parisuhdevaikeuksien yhteyttä lasten myöhempiin ihmissuhteisiin voisi selvittää vielä monipuolisemmin.
Teoreettinen viitekehys koostuu parisuhteesta, vanhemmuudesta, lapsiperheistä, lasten hyvinvoinnista ja keskeisistä riskitekijöistä lasten hyvinvoinnille. Opinnäytetyössäni käsittelen parisuhteen vaikutusta vanhemmuuteen ja perheen alle 8-vuotiaiden lasten hyvinvoinnin kokemukseen ydinperheessä. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu kuvailevaa kirjallisuuskatsausta menetelmänä käyttäen. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui seitsemän tutkimusteosta, joista viisi oli suomenkielistä ja kaksi englanninkielistä. Käsittelen aihetta kolmesta eri näkökulmasta: lasten ja vanhempien kokemusten sekä tutkijoiden havaintojen perusteella. Tutkimuksen keskeiset tulokset on tiivistetty sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena oli, että vanhempien keskinäiset ristiriidat ja ongelmat parisuhteessa heijastuvat lasten hyvinvointiin ja käyttäytymiseen usealla eri tavalla. Niiden vaikutus voi olla havaittavissa muun muassa lasten psyykkisenä ahdistuneisuutena, käytöshäiriöinä, epäsosiaalisuutena, tunne-elämän muutoksina, kognitiivisen suoriutumisen heikkenemisenä, sosiaalisina ongelmina tai fyysisenä oireiluna. Tärkeänä tuloksena esiin nousi, että lapsia ei tulisi ottaa vanhempien riitoihin osallisiksi ja riitelyä tulisi välttää lasten läsnä ollessa. Parisuhdetyytyväisyys vaikuttaa vanhempien ja sitä kautta myös heidän lastensa hyvinvointiin. Vanhempien parisuhdeongelmien yhteydessä työntekijöiden olisi tärkeää ottaa aina huomioon lapset ja heidän hyvinvointinsa perheessä.
Jatkotutkimuskohteena voisi jatkossa tarkastella entistä laajemmin, millä tavalla vanhempien parisuhdeongelmat ovat yhteydessä oppimisvaikeuksiin ja käyttäytymishäiriöiden, kuten ADHD: n syntyyn sekä epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Tällä tavalla voitaisiin kokonaisvaltaisemmin ennaltaehkäistä ongelmia ja havaita ongelmien varsinaiset syy-seuraussuhteet. Täten voitaisiin pyrkiä muuttamaan olosuhteita lapsen hyvinvointia tukevammaksi, sen sijaan, että keskityttäisin ongelmien läpikäymiseen ja oireiden parantamiseen. Lapsuudenkodissa koettujen vanhempien parisuhdevaikeuksien yhteyttä lasten myöhempiin ihmissuhteisiin voisi selvittää vielä monipuolisemmin.