Sairaanhoitajien kokemuksia debriefing-istunnoista
Mansikkamäki, Riia; Nenonen, Aliisa; Niemi, Heini (2017)
Mansikkamäki, Riia
Nenonen, Aliisa
Niemi, Heini
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120419474
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120419474
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia debriefingistä. Debriefing eli jälkipuinti järjestetään muutaman päivän kuluttua traumaattisesta tilanteesta. Jälkipuinti-istunnoissa läpikäydään traumaa tai stressiä aiheuttanut tilanne ja sillä pyritään siihen, että tapahtunut tilanne käsitellään ja siitä aiheutunut stressi puretaan. Tarkoituksena oli selvittää mitä debriefing merkitsee sairaanhoitajille, millaisia kokemuksia heillä siitä oli ja kuinka sitä voisi kehittää tulevaisuudessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli antaa käytännön tietoa debriefingistä, sen toimivuudesta ja mahdollisesta kehittämisestä. Tavoitteena oli myös lisätä tietoa defusingista eli välittömästä asioiden purusta. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla kuutta sairaanhoitajaa, joista puolella oli kokemusta debriefing-istunnoista. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Työelämän yhteistyöhenkilö valitsi haastateltavat sairaanhoitajat. Tutkimus oli laadullinen ja saatu aineisto kirjoitettiin auki sekä analysoitiin sisällönanalyysillä. Aineistoa käsiteltiin luottamuksellisesti koko opinnäytetyöprosessin ajan.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat debriefingin olevan osalle hyödyllinen ja edistävän työhyvinvointia. Haastatteluiden pohjalta todettiin debriefing-istunnon tulevan osalle liian myöhään, jolloin defusing toimii parempana asioiden läpikäymiskeinona haastatteluun osallistuneiden sairaanhoitajien työpaikalla. Osa haastateltavista koki tarvitsevansa varsinaisen debriefing-istunnon jälkeen jatkoistuntoa. Kaikki istuntoihin osallistuneet haastateltavat pitivät istunnon vetäjän roolia tärkeänä ja häneltä toivottiin jonkinlaista kokemusta hoitotyöstä.
Opinnäytetyön tuottaman tiedon avulla voidaan kehittää sairaanhoitajien saamaa yksilöllistä tukea erityisen vaikeiden tilanteiden jälkeen. Sairaanhoitajien työhyvinvointia ja työssä jaksamista voisi parantaa säännöllisillä keskusteluilla, joissa läpikäydään työssä tapahtuneita asioita. Sairaanhoitajat kokivat debriefingiä käytettävän useimmiten lapsipotilaiden kohdalla. Haastatteluista nousi esiin debriefingin tärkeys sairaanhoitajille kaikkien potilasryhmien kohdalla.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat debriefingin olevan osalle hyödyllinen ja edistävän työhyvinvointia. Haastatteluiden pohjalta todettiin debriefing-istunnon tulevan osalle liian myöhään, jolloin defusing toimii parempana asioiden läpikäymiskeinona haastatteluun osallistuneiden sairaanhoitajien työpaikalla. Osa haastateltavista koki tarvitsevansa varsinaisen debriefing-istunnon jälkeen jatkoistuntoa. Kaikki istuntoihin osallistuneet haastateltavat pitivät istunnon vetäjän roolia tärkeänä ja häneltä toivottiin jonkinlaista kokemusta hoitotyöstä.
Opinnäytetyön tuottaman tiedon avulla voidaan kehittää sairaanhoitajien saamaa yksilöllistä tukea erityisen vaikeiden tilanteiden jälkeen. Sairaanhoitajien työhyvinvointia ja työssä jaksamista voisi parantaa säännöllisillä keskusteluilla, joissa läpikäydään työssä tapahtuneita asioita. Sairaanhoitajat kokivat debriefingiä käytettävän useimmiten lapsipotilaiden kohdalla. Haastatteluista nousi esiin debriefingin tärkeys sairaanhoitajille kaikkien potilasryhmien kohdalla.