Autettavasta auttajaksi : Tukihenkilötoiminta osana kuntoutumisprosessia
Toppinen, Pauliina; Palmuaro, Essi-Maria (2017)
Toppinen, Pauliina
Palmuaro, Essi-Maria
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120219339
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120219339
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia tukihenkilönä toimivilla on tukihenkilötoiminnasta ja millainen roolimuutos on ollut riippuvuusongelmaisesta kuntoutujaksi ja siitä toisia auttavaksi tukihenkilöksi. Teoriaosuudessa käsitellään päihteitä ja niiden käyttökulttuuria Suomessa sekä riippuvuuksia ja niiden palvelujärjestelmää. Olennaisena osana opinnäytetyön teoriaa on toipumisprosessi ja vertaistuki osana kuntoutumista. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Seinäjoen Päihdeklinikan ja Järjestötalon kanssa.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluin kahdessa seitsemän hengen ryhmässä. Tutkimuksen teemoiksi valikoituivat tukihenkilötoimintaan mukaan päätyminen, henkilökohtainen toipumisprosessi, vapaaehtoistyö osana kuntoutumista ja toiminnan kehittäminen. Tutkimuskysymykset olivat: Millaisia kokemuksia tukihenkilönä toimivilla on toiminnasta? Millaisen merkityksen tukihenkilöt antavat toiminnalle? Kuinka tukihenkilötoiminta on vaikuttanut tukihenkilöinä toimivien omaan kuntoutumisprosessiin? Kuinka tukihenkilötoimintaa voisi kehittää tulevaisuudessa?
Tutkimuksessa ilmeni, että tukihenkilötoiminta antaa tukihenkilönä toimiville paljon. Toiminta tarjoaa muun muassa sosiaalisia suhteita ja onnistumisen kokemuksia, mutta myös esimerkiksi konkreettista tekemistä. Tukihenkilötoiminnan koettiin edistävän omaa kuntoutumista ja erityisesti vertaistuki nähtiin tärkeänä osana. Toiminta nähtiin tarpeellisena ja sen koettiin vastaavaan hyvin monenlaisiin tarpeisiin. Haastateltavat näkivät tukihenkilötoiminnan roolin aiempaa suurempana ja he sanoittivat sen myönteisiä ominaisuuksia suhteessa ammattilaisten toteuttamaan työhön. Kehittämiskohteiksi nousivat koulutettavien valinta, omaisten tukeminen, rahoitus, toiminnan näkyvyyden lisääminen ja tukihenkilöiden osaamisen hyödyntäminen.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluin kahdessa seitsemän hengen ryhmässä. Tutkimuksen teemoiksi valikoituivat tukihenkilötoimintaan mukaan päätyminen, henkilökohtainen toipumisprosessi, vapaaehtoistyö osana kuntoutumista ja toiminnan kehittäminen. Tutkimuskysymykset olivat: Millaisia kokemuksia tukihenkilönä toimivilla on toiminnasta? Millaisen merkityksen tukihenkilöt antavat toiminnalle? Kuinka tukihenkilötoiminta on vaikuttanut tukihenkilöinä toimivien omaan kuntoutumisprosessiin? Kuinka tukihenkilötoimintaa voisi kehittää tulevaisuudessa?
Tutkimuksessa ilmeni, että tukihenkilötoiminta antaa tukihenkilönä toimiville paljon. Toiminta tarjoaa muun muassa sosiaalisia suhteita ja onnistumisen kokemuksia, mutta myös esimerkiksi konkreettista tekemistä. Tukihenkilötoiminnan koettiin edistävän omaa kuntoutumista ja erityisesti vertaistuki nähtiin tärkeänä osana. Toiminta nähtiin tarpeellisena ja sen koettiin vastaavaan hyvin monenlaisiin tarpeisiin. Haastateltavat näkivät tukihenkilötoiminnan roolin aiempaa suurempana ja he sanoittivat sen myönteisiä ominaisuuksia suhteessa ammattilaisten toteuttamaan työhön. Kehittämiskohteiksi nousivat koulutettavien valinta, omaisten tukeminen, rahoitus, toiminnan näkyvyyden lisääminen ja tukihenkilöiden osaamisen hyödyntäminen.