Esikouluikäisten elektroniikan käyttäminen : Tottumusten vaikutus liikunnan ja unen määrään sekä laatuun
Lehtonen, Tuulia; Jokiniemi, Sofia (2017)
Lehtonen, Tuulia
Jokiniemi, Sofia
Vaasan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120119284
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120119284
Tiivistelmä
Nykyään lapset käyttävät pienestä pitäen mobiililaitteita ja muuta elektroniikkaa runsaasti. Samaan aikaan myös eri medioissa puhutaan lasten liikunnan määrien vähentyneen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää esikoululaisten elektroniikan käytön vaikutuksia liikunnan ja unen määrään. Tavoitteena oli myös kartoittaa, mikä on tutkittujen esikouluryhmien lasten tämänhetkinen liikkumisen ja elektroniikan käytön tilanne. Lisäksi haluttiin selvittää, mitä mieltä vanhemmat sekä esikoulun varhaiskasvattajat ovat esikoululiikunnasta ja elektroniikan hyödyntämisestä esikoulussa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsitteli varhaiskasvatusta ja esiopetusta. Teoriassa käsiteltiin myös päiväkodin ja huoltajien yhteistyötä sekä lasten liikuntaa, unta, hyvinvointia ja elektroniikan käyttöä. Kyseessä oli sekä laadullinen että määrällinen tutkimus, joka toteutettiin kahden vaasalaisen päiväkodin esiopetusryhmissä. Tutkimusaineisto kerättiin paperisilla kyselylomakkeilla, jotka olivat erilaisia esikoululaisten vanhemmille ja varhaiskasvattajille. Vanhemmilla oli mahdollisuus vastata myös e-lomakkeella. Saatuja vastauksia analysoitiin laadullisten kysymysten osalta aineistolähtöisen sisältöanalyysin avulla ja määrällisten kysymysten osalta puolestaan erilaisten diagrammien ja taulukoiden avulla.
Tutkimustuloksista ei ollut yleisesti havaittavissa, että elektroniikan käytöllä olisi suoria vaikutuksia lapsen liikkumisen tai unen määrään. Lasten liikunnan määrät ovat pääosin suositusten mukaisia, vaikka osa näyttääkin viettävän elektroniikan parissa hieman liikaa aikaa. Vastausten perusteella runsas elektroniikan käyttö saattaa aiheuttaa liikuntamäärien vähenemistä ja voimaattomuutta sekä nukahtamisvaikeuksia ja pahoja unia. Sekä varhaiskasvattajat että vanhemmat ovat suhteellisen tyytyväisiä esikoululiikunnan määrään. Elektroniikan hyödyntäminen sen sijaan herättää enemmän eriäviä mielipiteitä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsitteli varhaiskasvatusta ja esiopetusta. Teoriassa käsiteltiin myös päiväkodin ja huoltajien yhteistyötä sekä lasten liikuntaa, unta, hyvinvointia ja elektroniikan käyttöä. Kyseessä oli sekä laadullinen että määrällinen tutkimus, joka toteutettiin kahden vaasalaisen päiväkodin esiopetusryhmissä. Tutkimusaineisto kerättiin paperisilla kyselylomakkeilla, jotka olivat erilaisia esikoululaisten vanhemmille ja varhaiskasvattajille. Vanhemmilla oli mahdollisuus vastata myös e-lomakkeella. Saatuja vastauksia analysoitiin laadullisten kysymysten osalta aineistolähtöisen sisältöanalyysin avulla ja määrällisten kysymysten osalta puolestaan erilaisten diagrammien ja taulukoiden avulla.
Tutkimustuloksista ei ollut yleisesti havaittavissa, että elektroniikan käytöllä olisi suoria vaikutuksia lapsen liikkumisen tai unen määrään. Lasten liikunnan määrät ovat pääosin suositusten mukaisia, vaikka osa näyttääkin viettävän elektroniikan parissa hieman liikaa aikaa. Vastausten perusteella runsas elektroniikan käyttö saattaa aiheuttaa liikuntamäärien vähenemistä ja voimaattomuutta sekä nukahtamisvaikeuksia ja pahoja unia. Sekä varhaiskasvattajat että vanhemmat ovat suhteellisen tyytyväisiä esikoululiikunnan määrään. Elektroniikan hyödyntäminen sen sijaan herättää enemmän eriäviä mielipiteitä.