Vastuullisuus julkisissa elintarvikehankinnoissa
Naakka, Jenni (2017)
Naakka, Jenni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120119238
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120119238
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona Meira Nova Oy:lle ja työn tarkoituksena oli selvittää vastuullisuuden merkitystä, toteutumista ja haasteita julkisen sektorin elintarvikehankinnoissa. Elintarvikehankintoja tutkittiin vastuullisuuden kaikista kolmesta näkökulmasta: taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristönäkökulmasta. Tutkimuskysymyksiä olivat muun muassa vastuullisuuden toteutuminen hankinnoissa sekä lainsäädännön ja ruoan vastuullisuustrendien vaikutus hankintoihin. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää myös sekä tämän hetken että tulevaisuuden haasteita vastuullisuuden toteuttamisessa.
Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin vastuullisuuteen ja sen eri osa-alueisiin. Kirjallisuuskatsauksessa avattiin myös julkisen sektorin hankintoihin vaikuttavia lakeja, periaatepäätöksiä ja suosituksia, sekä hankintapalveluiden tekemiä ohjeistuksia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusmenetelmäksi valittiin puolistrukturoitu haastattelu, jotta haastateltavilta saatiin mahdollisimman aitoja vastauksia. Haastateltavat valittiin toimeksiantajan asiakkaista ja haastateltavaksi saatiin kolme asiantuntijaa, jotka työskentelivät elintarvikehankintojen ja vastuullisuuden parissa.
Tutkimuksessa selvisi, että hankintayksiköillä oli suuri motivaatio tehdä vastuullisia hankintoja. Hankintalainsäädäntö vaatii tekemään taloudellisesti vastuullisia hankintoja, ja määrittelee hankinnoille raamit. Tästä johtuen taloudellinen vastuullisuus toteutui hyvin. Ympäristö- ja sosiaalinen vastuullisuus ovat vastuullisuuden osa-alueita, joihin hankintalainsäädäntö ei aseta tarkkoja vaatimuksia, ja toisaalta ehkä myös hieman vaikeuttaa niiden toteuttamista. Näiden kehittämiseen ja toteuttamiseen hankintayksiköillä löytyy kuitenkin paljon halukkuutta. Haastateltavat hankintayksiköt olivat jo tehneet suuria harppauksia vastuullisuudessa, kuten lisänneet kasvisruokapäiviä viikoittaisiksi, tehneet vegaanikokeiluja ja vaihtaneet tavanomaisesti tuotettuja elintarvikkeita luomutuotteisiin. Suurimpia haasteita vastuullisten hankintojen tekemisessä nyt ja tulevaisuudessa todettiin olevan elintarvikeväärennökset, työolot hankintaketjun alkupäässä, sekä tiedonkulku ja yhteistyön vähäisyys tavarantoimittajien kanssa.
Johtopäätöksinä todettiin vastuullisuuden käsitteenä olevan suuri, joka vaatii jatkuvaa hereillä oloa, seuraamista ja perehtymistä. Vastuullisuuden noudattaminen ja kehittäminen vaativat tiivistä ja jatkuvaa yhteistyötä sidosryhmien kanssa.
Kehittämisehdotuksina toimeksiantajalle esitettiin yhteistyön lisäämistä ja hankintayksiköiden mukaan ottamista keskusteluun uusia tuotteita kehitellessä. Merkittävin tapa yhteistyön lisäämiseksi olisi jatkuva vuoropuhelu sidosryhmien välillä. Kehittämisehdotuksena esitettiin toimeksiantajalle messujen järjestämistä pelkästään julkisen sektorin asiakkaille ja lähiruoan lisäämistä valikoimiin.
Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin vastuullisuuteen ja sen eri osa-alueisiin. Kirjallisuuskatsauksessa avattiin myös julkisen sektorin hankintoihin vaikuttavia lakeja, periaatepäätöksiä ja suosituksia, sekä hankintapalveluiden tekemiä ohjeistuksia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusmenetelmäksi valittiin puolistrukturoitu haastattelu, jotta haastateltavilta saatiin mahdollisimman aitoja vastauksia. Haastateltavat valittiin toimeksiantajan asiakkaista ja haastateltavaksi saatiin kolme asiantuntijaa, jotka työskentelivät elintarvikehankintojen ja vastuullisuuden parissa.
Tutkimuksessa selvisi, että hankintayksiköillä oli suuri motivaatio tehdä vastuullisia hankintoja. Hankintalainsäädäntö vaatii tekemään taloudellisesti vastuullisia hankintoja, ja määrittelee hankinnoille raamit. Tästä johtuen taloudellinen vastuullisuus toteutui hyvin. Ympäristö- ja sosiaalinen vastuullisuus ovat vastuullisuuden osa-alueita, joihin hankintalainsäädäntö ei aseta tarkkoja vaatimuksia, ja toisaalta ehkä myös hieman vaikeuttaa niiden toteuttamista. Näiden kehittämiseen ja toteuttamiseen hankintayksiköillä löytyy kuitenkin paljon halukkuutta. Haastateltavat hankintayksiköt olivat jo tehneet suuria harppauksia vastuullisuudessa, kuten lisänneet kasvisruokapäiviä viikoittaisiksi, tehneet vegaanikokeiluja ja vaihtaneet tavanomaisesti tuotettuja elintarvikkeita luomutuotteisiin. Suurimpia haasteita vastuullisten hankintojen tekemisessä nyt ja tulevaisuudessa todettiin olevan elintarvikeväärennökset, työolot hankintaketjun alkupäässä, sekä tiedonkulku ja yhteistyön vähäisyys tavarantoimittajien kanssa.
Johtopäätöksinä todettiin vastuullisuuden käsitteenä olevan suuri, joka vaatii jatkuvaa hereillä oloa, seuraamista ja perehtymistä. Vastuullisuuden noudattaminen ja kehittäminen vaativat tiivistä ja jatkuvaa yhteistyötä sidosryhmien kanssa.
Kehittämisehdotuksina toimeksiantajalle esitettiin yhteistyön lisäämistä ja hankintayksiköiden mukaan ottamista keskusteluun uusia tuotteita kehitellessä. Merkittävin tapa yhteistyön lisäämiseksi olisi jatkuva vuoropuhelu sidosryhmien välillä. Kehittämisehdotuksena esitettiin toimeksiantajalle messujen järjestämistä pelkästään julkisen sektorin asiakkaille ja lähiruoan lisäämistä valikoimiin.