Theseus käyttökatko ma 22.4. klo 12 alkaen. Katko jatkuu 22.4. klo 15 asti ja on koko Theseuksen laajuinen. Lisäksi töiden käsittely ja syöttö on estetty ti 23.4. ainakin klo 12 asti. Theseus service break from Mon 22.4. at 12:00. The break will last until 15:00 on Mon 22.4. and is Theseus-wide. In addition, processing and uploading of work will be blocked until at least 12:00 on Tue 23.4.
Ovatko käräjäoikeudet yhteiskunnan ääniä? : rangaistuskäytännön yhtenäisyys henkirikoksissa
Jaatinen, Essi (2017)
Jaatinen, Essi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017113019164
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017113019164
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä henkirikoksissa käräjäoikeuden, hovioikeuden ja korkeimman oikeuden välillä. Opinnäytetyössä tuotiin esille se, muuttuvatko taposta annetut rangaistukset ylemmissä oikeusasteissa.
Tietoperustassa käsiteltiin rikosoikeuden yleisiä oppeja ja periaatteita, joihin rikosoikeudellinen ajattelu perustuu. Lisäksi käsiteltiin rangaistukseen liittyviä asioita, kuten rangaistuksen määräämistä, mittaamista ja tuomarin harkintavaltaa. Tietoperustaan on myös tuotu yhteiskunnallista näkökulmaa Suomen henkirikostilastoilla, oikeussosiologialla ja Helsingin yliopiston tekemällä oikeustajututkimuksella.
Opinnäytetyössä arvioitiin rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä korkeimman oikeuden antamien ennakkopäätösten pohjalta. Tapauksista tutkittiin käräjäoikeuden, hovioikeuden ja korkeimman oikeuden antamat tuomiot ja teoista annetut rangaistukset. Kaikissa tapauksissa kyse oli henkirikoksista ja yleensä rikosnimikkeenä oli tappo. Opinnäytetyössä tutkitut tapaukset valikoituivat sen perusteella, mitä korkein oikeus on valinnut käsiteltäväkseen. Saatavilla olevista tapauksista tutkittavaksi valittiin sellaisia, jotka ovat 2000-luvulta ja niistäkin mahdollisimman uusia ratkaisuja.
Keskeisin tulos on se, että rangaistuskäytäntö vaihtelee jonkun verran käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden välillä. Harvoin kaikki oikeusasteet olivat täysin yhtenäisiä rangaistuksen pituudesta ja joissakin tapauksissa rangaistuksen pituus vaihtelee suuresti. Johtopäätöksenä voi todeta, että käsitellyissä tapauksissa on jonkin verran hajontaa rangaistuksien pituuksissa nähtävillä käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien välillä, mutta etenkin korkeimman oikeuden rangaistuskäytäntö on ollut yhtenäistä alempiin oikeusasteisiin nähden. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä eri oikeusasteiden välillä voisi kehittää sillä, että käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden tuomareille järjestettäisiin yhteisiä koulutuksia.
Tietoperustassa käsiteltiin rikosoikeuden yleisiä oppeja ja periaatteita, joihin rikosoikeudellinen ajattelu perustuu. Lisäksi käsiteltiin rangaistukseen liittyviä asioita, kuten rangaistuksen määräämistä, mittaamista ja tuomarin harkintavaltaa. Tietoperustaan on myös tuotu yhteiskunnallista näkökulmaa Suomen henkirikostilastoilla, oikeussosiologialla ja Helsingin yliopiston tekemällä oikeustajututkimuksella.
Opinnäytetyössä arvioitiin rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä korkeimman oikeuden antamien ennakkopäätösten pohjalta. Tapauksista tutkittiin käräjäoikeuden, hovioikeuden ja korkeimman oikeuden antamat tuomiot ja teoista annetut rangaistukset. Kaikissa tapauksissa kyse oli henkirikoksista ja yleensä rikosnimikkeenä oli tappo. Opinnäytetyössä tutkitut tapaukset valikoituivat sen perusteella, mitä korkein oikeus on valinnut käsiteltäväkseen. Saatavilla olevista tapauksista tutkittavaksi valittiin sellaisia, jotka ovat 2000-luvulta ja niistäkin mahdollisimman uusia ratkaisuja.
Keskeisin tulos on se, että rangaistuskäytäntö vaihtelee jonkun verran käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden välillä. Harvoin kaikki oikeusasteet olivat täysin yhtenäisiä rangaistuksen pituudesta ja joissakin tapauksissa rangaistuksen pituus vaihtelee suuresti. Johtopäätöksenä voi todeta, että käsitellyissä tapauksissa on jonkin verran hajontaa rangaistuksien pituuksissa nähtävillä käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien välillä, mutta etenkin korkeimman oikeuden rangaistuskäytäntö on ollut yhtenäistä alempiin oikeusasteisiin nähden. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä eri oikeusasteiden välillä voisi kehittää sillä, että käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden tuomareille järjestettäisiin yhteisiä koulutuksia.