"Pistospelot ovat vähentyneet todella merkittävästi" : sairaanhoitaja lapsipotilaan perifeerisen kanyylin asettajana
Kaunismäki, Mira; Korhonen, Sini (2017)
Kaunismäki, Mira
Korhonen, Sini
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112818579
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112818579
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lasten perifeerisen kanyloinnin käytäntöjä Suomen yliopisto- ja keskussairaaloissa. Opinnäytetyö toteutettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin toimeksiannosta. Tutkimustehtävinä oli selvittää lasten perifeerisen kanyloinnin käytäntöjä Suomen yliopisto- ja keskussairaaloiden lapsia hoitavissa yksiköissä, sairaanhoitajan rooli sekä kuinka paljon ilokaasua käytetään lapsen perifeerisessä kanyloinnissa.
Tutkimusmenetelmäksi opinnäytetyölle valikoitui kvantitatiivinen eli määrällinen menetelmä, jota tuettiin laadullisella menetelmällä. Opinnäytetyö toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin 117 lapsia hoitavaan yksikköön maaliskuussa 2017. Vastauksia saatiin 75 yksiköstä (n=75). Vastausprosentti oli 64,1 prosenttia.
Aineisto analysoitiin kuvailevalla tilastollisella menetelmällä sekä aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan sairaanhoitaja asetti lapsipotilaille perifeerisen kanyylin 40 prosentissa lapsia hoitavista yksiköistä. Eniten sairaanhoitajat kanyloivat lapsipotilaita yhteispäivystyksissä. Sairaanhoitajan kanyloidessa lapsipotilaita hoidon aloitus ja eteneminen oli nopeaa, sekä perheiden kohtaaminen yksilöllistä. 60 prosentissa lapsia hoitavista yksiköistä sairaanhoitaja ei kanyloinut lapsipotilaita. Näissä yksiköissä lääkäri kanyloi lapsipotilaat. Tulosten mukaan perusteluja käytännölle, ettei sairaanhoitaja kanyloi lapsipotilaita olivat vakiintunut toimintatapa, kanylointikertojen vähäinen määrä, kanyloinnin haastavuus sekä puutteellinen kokemus. Ilokaasua käytettiin lapsen akuutin pistoskivun lievittämiseen perifeerisessä kanyloinnissa 23 prosentissa yksiköistä.
Sairaanhoitaja asettaa lapselle perifeerisen kanyylin jo monessa yksikössä Suomen yliopisto- ja keskussairaaloissa. Yksiköissä, joissa sairaanhoitaja ei kanyloinut lapsipotilaita, sairaanhoitajan mahdollisuutta kanyloida lapsipotilaita oli harkittu 47 prosentissa yksiköistä. Tulevaisuudessa sairaanhoitajan rooli muuttunee lapsipotilaiden kanyloinnissa avustajasta kanyloijaksi, jolloin koulutuksen merkitys korostuu. Opinnäytetyön avulla pyritään herättämään keskustelua ja edesauttamaan lapsen perifeerisen kanyloinnin käytänteiden muutosta sairaanhoitajan työnkuvan osalta. Jatkotutkimusehdotuksena olisi selvittää koulutuksen sisältöä ja miten sairaanhoitajien kouluttaminen tulee toteuttaa, että käytäntö jalkautuisi koko Suomeen.
Tutkimusmenetelmäksi opinnäytetyölle valikoitui kvantitatiivinen eli määrällinen menetelmä, jota tuettiin laadullisella menetelmällä. Opinnäytetyö toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin 117 lapsia hoitavaan yksikköön maaliskuussa 2017. Vastauksia saatiin 75 yksiköstä (n=75). Vastausprosentti oli 64,1 prosenttia.
Aineisto analysoitiin kuvailevalla tilastollisella menetelmällä sekä aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan sairaanhoitaja asetti lapsipotilaille perifeerisen kanyylin 40 prosentissa lapsia hoitavista yksiköistä. Eniten sairaanhoitajat kanyloivat lapsipotilaita yhteispäivystyksissä. Sairaanhoitajan kanyloidessa lapsipotilaita hoidon aloitus ja eteneminen oli nopeaa, sekä perheiden kohtaaminen yksilöllistä. 60 prosentissa lapsia hoitavista yksiköistä sairaanhoitaja ei kanyloinut lapsipotilaita. Näissä yksiköissä lääkäri kanyloi lapsipotilaat. Tulosten mukaan perusteluja käytännölle, ettei sairaanhoitaja kanyloi lapsipotilaita olivat vakiintunut toimintatapa, kanylointikertojen vähäinen määrä, kanyloinnin haastavuus sekä puutteellinen kokemus. Ilokaasua käytettiin lapsen akuutin pistoskivun lievittämiseen perifeerisessä kanyloinnissa 23 prosentissa yksiköistä.
Sairaanhoitaja asettaa lapselle perifeerisen kanyylin jo monessa yksikössä Suomen yliopisto- ja keskussairaaloissa. Yksiköissä, joissa sairaanhoitaja ei kanyloinut lapsipotilaita, sairaanhoitajan mahdollisuutta kanyloida lapsipotilaita oli harkittu 47 prosentissa yksiköistä. Tulevaisuudessa sairaanhoitajan rooli muuttunee lapsipotilaiden kanyloinnissa avustajasta kanyloijaksi, jolloin koulutuksen merkitys korostuu. Opinnäytetyön avulla pyritään herättämään keskustelua ja edesauttamaan lapsen perifeerisen kanyloinnin käytänteiden muutosta sairaanhoitajan työnkuvan osalta. Jatkotutkimusehdotuksena olisi selvittää koulutuksen sisältöä ja miten sairaanhoitajien kouluttaminen tulee toteuttaa, että käytäntö jalkautuisi koko Suomeen.