Humanoidirobotti pienten alakoululaisten tukena haastaviksi koetuissa vuorovaikutustilanteissa
Ahola, Anu (2017)
Ahola, Anu
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112718427
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112718427
Tiivistelmä
Ahola Anu
Diak Helsinki, syksy 2017, 85 sivua, 5 liitettä
Kielet: suomi, englanti
Diakonia- ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK)
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella ihmisten kanssa vuorovaikutteista robotiikkaa ilmiönä ja selvittää mahdollisuuksia ja mielikuvia robotiikan hyödyntämisestä lasten käyttäytymisen säätelyn tukena. Tutkimuksen teoriaosuus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena kahteen teemaan liittyen. Ensimmäinen teemoista kuvaa alkuopetuksen aloitusaikaa ja tunteiden tunnistamisen merkitystä käyttäytymisen säätelyssä. Toinen teema paneutuu digitalisaatioon, ja ihmisten kanssa vuorovaikutteisen robotiikan käyttöön yleisesti; sen tekniikkaan, sekä sen eettisiin ja sosiaalisiin näkökulmiin käytännön sovellutuksissa.
Opinnäytetyön tutkimusosio on toteutettu eläytymismenetelmän piirteitä sisältävän tapauskuvauksen arvioinnin avulla. Tapauskuvaus esittää kuvitteellisen tilanteen, jossa ihmisen tunteita tunnistamaan kykenevä humanoidirobotti käy dialogin pienen koululaisen kanssa. Dialogi voidaan aloittaa missä tahansa sellaisessa haasteelliseksi koetussa vuorovaikutustilanteessa, jossa voidaan arvioida, että robotin käyttö voisi edesauttaa tilanteen selviämistä auttamalla lasta tunnistamaan omia tunteitaan ja tällä tavoin tukemaan lasta käyttäytymisen säätelyssä.
Kirjallisena toteutettua tapauskuvausta arvioi seitsemän teemaan liittyvän ammattiryhmän edustajaa oman ammatillisen kompetenssinsa perusteella. Vastaajien arvioista käy ilmi heidän suhtautumisensa robotin kuvitteelliseen käyttötarkoitukseen. Merkittävimmiksi tekijöiksi vastauksissa nousivat eettiset kysymykset, ja yleinen hyväksyttävyys robotiikan käytöstä lasten apuna.
Saatujen vastausten perusteella robotin arvioitiin voivan madaltaa kynnystä tarttua tilanteeseen. Lisäarvoa arvioitiin syntyvän tilanteessa, jolloin ajankäyttöön tai tilanteen muihin vaatimuksiin liittyen robotin käytön vaihtoehto olisi se, että tilanne pitäisi jättää käsittelemättä, huolimatta siitä kokemuksesta, ettei tilannetta olisi katsottu vielä ratkaistuksi. Haasteellisen vuorovaikutustilanteen onnistuneen ratkaisemisen arvioitiin tukevan koko lapsiryhmän etua ylläpitämällä opiskelurauhaa luokassa. Robotin ei nähty voivan korvata inhimillistä vuorovaikutusta, mutta sen arvioitiin voivan toimia täydentävänä välineenä, kuitenkin aina aikuisen ohjauksessa. Sekä lasten yksilöllisestä tavasta ilmaista tunteitaan, että robotin puutteellisesta tunteiden tunnistuskyvystä johtuen arvioitiin, ettei ennalta strukturoitu dialogi voi olla riittävän joustava kaikissa vuorovaikutustilanteessa. Robotin käyttöä sinänsä ei vastustettu lasten apuna, mutta erityistä varovaisuutta painotettiin sen suhteen, kuinka robotin annettaisi tulkita lasten tunteita. Myös ihmisten todettiin tekevän virheitä lasten käytöstä tulkittaessa, jolloin robotin käytön nähtiin olevan positiivinen mahdollisuus virhetulkintojen vähentämisessä. Lisäksi robotin käytössä nähtiin olevan potentiaalia erityislasten suhteen. Tutkimustietoa aiheesta toivottiin lisää.
Diak Helsinki, syksy 2017, 85 sivua, 5 liitettä
Kielet: suomi, englanti
Diakonia- ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK)
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella ihmisten kanssa vuorovaikutteista robotiikkaa ilmiönä ja selvittää mahdollisuuksia ja mielikuvia robotiikan hyödyntämisestä lasten käyttäytymisen säätelyn tukena. Tutkimuksen teoriaosuus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena kahteen teemaan liittyen. Ensimmäinen teemoista kuvaa alkuopetuksen aloitusaikaa ja tunteiden tunnistamisen merkitystä käyttäytymisen säätelyssä. Toinen teema paneutuu digitalisaatioon, ja ihmisten kanssa vuorovaikutteisen robotiikan käyttöön yleisesti; sen tekniikkaan, sekä sen eettisiin ja sosiaalisiin näkökulmiin käytännön sovellutuksissa.
Opinnäytetyön tutkimusosio on toteutettu eläytymismenetelmän piirteitä sisältävän tapauskuvauksen arvioinnin avulla. Tapauskuvaus esittää kuvitteellisen tilanteen, jossa ihmisen tunteita tunnistamaan kykenevä humanoidirobotti käy dialogin pienen koululaisen kanssa. Dialogi voidaan aloittaa missä tahansa sellaisessa haasteelliseksi koetussa vuorovaikutustilanteessa, jossa voidaan arvioida, että robotin käyttö voisi edesauttaa tilanteen selviämistä auttamalla lasta tunnistamaan omia tunteitaan ja tällä tavoin tukemaan lasta käyttäytymisen säätelyssä.
Kirjallisena toteutettua tapauskuvausta arvioi seitsemän teemaan liittyvän ammattiryhmän edustajaa oman ammatillisen kompetenssinsa perusteella. Vastaajien arvioista käy ilmi heidän suhtautumisensa robotin kuvitteelliseen käyttötarkoitukseen. Merkittävimmiksi tekijöiksi vastauksissa nousivat eettiset kysymykset, ja yleinen hyväksyttävyys robotiikan käytöstä lasten apuna.
Saatujen vastausten perusteella robotin arvioitiin voivan madaltaa kynnystä tarttua tilanteeseen. Lisäarvoa arvioitiin syntyvän tilanteessa, jolloin ajankäyttöön tai tilanteen muihin vaatimuksiin liittyen robotin käytön vaihtoehto olisi se, että tilanne pitäisi jättää käsittelemättä, huolimatta siitä kokemuksesta, ettei tilannetta olisi katsottu vielä ratkaistuksi. Haasteellisen vuorovaikutustilanteen onnistuneen ratkaisemisen arvioitiin tukevan koko lapsiryhmän etua ylläpitämällä opiskelurauhaa luokassa. Robotin ei nähty voivan korvata inhimillistä vuorovaikutusta, mutta sen arvioitiin voivan toimia täydentävänä välineenä, kuitenkin aina aikuisen ohjauksessa. Sekä lasten yksilöllisestä tavasta ilmaista tunteitaan, että robotin puutteellisesta tunteiden tunnistuskyvystä johtuen arvioitiin, ettei ennalta strukturoitu dialogi voi olla riittävän joustava kaikissa vuorovaikutustilanteessa. Robotin käyttöä sinänsä ei vastustettu lasten apuna, mutta erityistä varovaisuutta painotettiin sen suhteen, kuinka robotin annettaisi tulkita lasten tunteita. Myös ihmisten todettiin tekevän virheitä lasten käytöstä tulkittaessa, jolloin robotin käytön nähtiin olevan positiivinen mahdollisuus virhetulkintojen vähentämisessä. Lisäksi robotin käytössä nähtiin olevan potentiaalia erityislasten suhteen. Tutkimustietoa aiheesta toivottiin lisää.