Varhaiskasvattajien näkemyksiä lasten turvallisuudentunteen tukemisesta päiväkodissa
Honkola, Annukka; Veteläinen, Eeva (2017)
Honkola, Annukka
Veteläinen, Eeva
Vaasan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112718366
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112718366
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvattajien eli lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien näkemyksiä lasten turvallisuudentunteen tukemisesta päiväkodissa. Tutkimusongelmana oli saada selville, miten lasten turvallisuudentunnetta tuetaan ja millaisia näkemyksiä lasten turvallisuudentunteen tukemisesta on. Tutkimuksen tavoitteena oli edesauttaa varhaiskasvattajia tiedostamaan tapoja lasten turvallisuudentunteen tukemiseksi sekä nostaa aihetta esille, jotta siihen kiinnitettäisiin tietoisesti huomiota myös käytännössä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin Borban (1986) mallia lasten itsetunnon kehityksestä, jossa turvallisuudentunteen kokeminen on itsetunnon tärkein osa-alue. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin John Bowlbyn (1907–1990) kiintymyssuhdeteoriaa. Kiintymyssuhdeteorian mukaan kiintymyssuhteet voivat kehittyä joko turvallisiksi tai turvattomiksi varhaislapsuuden aikana. Keskeisinä käsitteinä ovat varhaiskasvatus, turvallisuudentunne, Borban malli sekä sensitiivisyys. Tutkimusaineisto kerättiin avoimilla kyselylomakkeilla. Lomakkeita toimitettiin henkilökohtaisesti yhteensä 35 varhaiskasvattajalle, joista yhdeksän vastasi tutkimukseen. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulokset osoittavat, että lasten turvallisuudentunnetta voidaan tukea päiväkodissa monin eri tavoin. Keskeisiä tekijöitä ovat varhaiskasvattajan sensitiivisyys, työntekijöiden välinen sekä vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, ilmapiirin laatu, rauhallinen päivähoidon aloitus ja pienryhmissä toimiminen. Vastauksista ilmenee turvallisuudentunteen merkitys lapsen itsetunnon kehittymiselle. Tutkimustulokset osoittavat, että lapsen turvallisuudentunteeseen vaikuttavat sekä subjektiiviset että objektiiviset tekijät varhaiskasvatuksessa.
Tutkimuksessa hyödynnettiin Borban (1986) mallia lasten itsetunnon kehityksestä, jossa turvallisuudentunteen kokeminen on itsetunnon tärkein osa-alue. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin John Bowlbyn (1907–1990) kiintymyssuhdeteoriaa. Kiintymyssuhdeteorian mukaan kiintymyssuhteet voivat kehittyä joko turvallisiksi tai turvattomiksi varhaislapsuuden aikana. Keskeisinä käsitteinä ovat varhaiskasvatus, turvallisuudentunne, Borban malli sekä sensitiivisyys. Tutkimusaineisto kerättiin avoimilla kyselylomakkeilla. Lomakkeita toimitettiin henkilökohtaisesti yhteensä 35 varhaiskasvattajalle, joista yhdeksän vastasi tutkimukseen. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulokset osoittavat, että lasten turvallisuudentunnetta voidaan tukea päiväkodissa monin eri tavoin. Keskeisiä tekijöitä ovat varhaiskasvattajan sensitiivisyys, työntekijöiden välinen sekä vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, ilmapiirin laatu, rauhallinen päivähoidon aloitus ja pienryhmissä toimiminen. Vastauksista ilmenee turvallisuudentunteen merkitys lapsen itsetunnon kehittymiselle. Tutkimustulokset osoittavat, että lapsen turvallisuudentunteeseen vaikuttavat sekä subjektiiviset että objektiiviset tekijät varhaiskasvatuksessa.