Työhyvinvointia hoiva-alalle : määrällinen tutkimus työhyvinvoinnin muutoksesta Työn ilolla tuottavuutta ja kilpailukykyä -kehittämishankkeen aikana
Lehmuskoski, Lasse (2017)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112718344
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112718344
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia valtakunnallisen Työn ilolla tuottavuutta ja kilpailukykyä – kehittämishankkeen (2016-2017) aikana tapahtuneita muutoksia työntekijöiden työhyvinvoinnissa sekä selvittää, mitkä työpaikan tekijät olivat yhteydessä työntekijöiden koettuun työn iloon ja työn henkiseen kuormittavuuteen. Tavoitteena oli antaa tietoa siitä, mihin työhyvinvointia parantavat toimet kannattaisi kohdistaa.
Tämä tutkimus oli määrällinen arviointitutkimus, jossa aineistona käytettiin kehittämishankkeen suorittamia alku- ja loppumittauksia. Aineistonkeruumenetelmänä oli noin 150 väittämää sisältämä kehittämishankkeen sähköinen kyselylomake, josta edelleen valittiin 62 työhyvinvointia mittaavaa väittämää. Kehittämishankkeeseen osallistui useita yrityksiä, mutta tässä tutkimuksessa tuloksia käsitellään kahden hoiva-alan yrityksen, Sopimusvuori Oy:n ja Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n osalta. Aineisto analysoitiin tilastollisesti.
Työntekijöiden työhyvinvoinnissa oli alku- ja loppumittauksen välillä tilastollisesti merkitsevää eroa. Eniten parannusta tapahtui työntekijöiden tyytyväisyydessä työn ja työyksikön kehittämisen muotoihin ja tapoihin, esimiestyöhön ja yrityksen johtamiseen. Työn tuottamaan iloon liittyi vahvasti työn monipuolisuus sekä työyksikön selkeä työnjako. Työyhteisössä esiintyvä juoruilu ja huonot mahdollisuudet vaikuttaa työtahtiin olivat yhteydessä kohonneeseen työn henkiseen kuormittavuuteen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työntekijöiden työhyvinvointiin voidaan vaikuttaa sekä suorasti että epäsuorasti. Suoria keinoja ovat esimerkiksi palautteen antaminen, palkitseminen ja kannustus, kun taas epäsuoria tapoja ovat muun muassa selkeiden pelisääntöjen ja työnjaon luominen.
Tämä tutkimus oli määrällinen arviointitutkimus, jossa aineistona käytettiin kehittämishankkeen suorittamia alku- ja loppumittauksia. Aineistonkeruumenetelmänä oli noin 150 väittämää sisältämä kehittämishankkeen sähköinen kyselylomake, josta edelleen valittiin 62 työhyvinvointia mittaavaa väittämää. Kehittämishankkeeseen osallistui useita yrityksiä, mutta tässä tutkimuksessa tuloksia käsitellään kahden hoiva-alan yrityksen, Sopimusvuori Oy:n ja Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n osalta. Aineisto analysoitiin tilastollisesti.
Työntekijöiden työhyvinvoinnissa oli alku- ja loppumittauksen välillä tilastollisesti merkitsevää eroa. Eniten parannusta tapahtui työntekijöiden tyytyväisyydessä työn ja työyksikön kehittämisen muotoihin ja tapoihin, esimiestyöhön ja yrityksen johtamiseen. Työn tuottamaan iloon liittyi vahvasti työn monipuolisuus sekä työyksikön selkeä työnjako. Työyhteisössä esiintyvä juoruilu ja huonot mahdollisuudet vaikuttaa työtahtiin olivat yhteydessä kohonneeseen työn henkiseen kuormittavuuteen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työntekijöiden työhyvinvointiin voidaan vaikuttaa sekä suorasti että epäsuorasti. Suoria keinoja ovat esimerkiksi palautteen antaminen, palkitseminen ja kannustus, kun taas epäsuoria tapoja ovat muun muassa selkeiden pelisääntöjen ja työnjaon luominen.