TOIVOA JA VOIMAA HENGELLISYYDESTÄ : - Hoidossa olevan ihmisen toiveita ja kokemuksia
Eriksson-Tapio, Liss (2017)
Eriksson-Tapio, Liss
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112718333
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112718333
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Eriksson-Tapio, Liss. Toivoa ja voimaa hengellisyydestä – hoidossa olevan ihmisen toiveita ja kokemuksia. Syksy 2017. 49 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Johtamisen ja yhteiskunnallisesti vaikuttavan palvelutuotannon kehittäminen, sairaanhoitaja (YAMK)
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoidossa olevien ihmisten hengellisiä ja henkisiä tarpeita sekä heidän toiveitaan hoitohenkilökuntaa kohtaan hengellisen hoidon toteutumiseksi. Tavoitteena oli saadun tiedon avulla edistää hengellisten tarpeiden huomiointia hoitotyössä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvän olon saavuttamiseksi.
Aineisto kerättiin yksilöhaastattelujen avulla. Haastateltavia oli seitsemän. Aineisto analysoitiin laadullisella teorialähtöisellä eli deduktiivisella sisällön-analyysimenetelmällä.
Aineiston perusteella usko Jumalaan, rukous ja keskustelutuokiot läheisten, kirkon työntekijöiden ja hoitohenkilökunnan kanssa antoivat voimaa ja toivoa hoidon aikana samoin kuin musiikki, kuvataide, kirjallisuus, luonnossa liikkuminen ja lemmikkieläimet. Hengellisten ohjelmien kuten hartauksien ja jumalanpalvelusten kuunteleminen antoivat toivoa ja voimaa. Hoitajilta toivottiin hengellisten ohjelmien kuuntelemisen ja katselemisen mahdollistamista radiosta ja televisiosta sekä osallistumisen mahdollisuutta ehtoollishetkiin ja har-tauksiin. Toiveena oli huone hoitoympäristössä, jossa voi olla rauhassa itsensä tai läheistensä kanssa. Opinnäytetyö osoitti, että hoitohenkilökunnan epäeettinen kohtelu lisää toivottomuutta. Hoitohenkilökunnalta odotettiin empatiaa ja aitoa välittämistä hoitotoimenpiteiden aikana.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hengellisten tarpeiden huomiointi hoidon aikana antoi voimaa ja toivoa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että hoitohenkilökunnan rakkaudellinen hoito ja myönteinen asenne hengellisten tarpeiden huomioimiseen antoi toivoa ja voimaa. Tulokset osoittivat myös, että epäasiallinen kohtelu lisäsi toivottomuutta. Kokonaisvaltainen hoito, jossa huomioitiin fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden lisäksi myös hen-gelliset tarpeet, vahvisti hyvää oloa hoidon aikana. Tulokset haastavat hengellisten tarpeiden huomioimisen edistämistä hoitotyössä.
Asiasanat: hoitotyö, henkisyys, hengellisyys, karitatiivinen hoito, toivo
Eriksson-Tapio, Liss. Toivoa ja voimaa hengellisyydestä – hoidossa olevan ihmisen toiveita ja kokemuksia. Syksy 2017. 49 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Johtamisen ja yhteiskunnallisesti vaikuttavan palvelutuotannon kehittäminen, sairaanhoitaja (YAMK)
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoidossa olevien ihmisten hengellisiä ja henkisiä tarpeita sekä heidän toiveitaan hoitohenkilökuntaa kohtaan hengellisen hoidon toteutumiseksi. Tavoitteena oli saadun tiedon avulla edistää hengellisten tarpeiden huomiointia hoitotyössä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvän olon saavuttamiseksi.
Aineisto kerättiin yksilöhaastattelujen avulla. Haastateltavia oli seitsemän. Aineisto analysoitiin laadullisella teorialähtöisellä eli deduktiivisella sisällön-analyysimenetelmällä.
Aineiston perusteella usko Jumalaan, rukous ja keskustelutuokiot läheisten, kirkon työntekijöiden ja hoitohenkilökunnan kanssa antoivat voimaa ja toivoa hoidon aikana samoin kuin musiikki, kuvataide, kirjallisuus, luonnossa liikkuminen ja lemmikkieläimet. Hengellisten ohjelmien kuten hartauksien ja jumalanpalvelusten kuunteleminen antoivat toivoa ja voimaa. Hoitajilta toivottiin hengellisten ohjelmien kuuntelemisen ja katselemisen mahdollistamista radiosta ja televisiosta sekä osallistumisen mahdollisuutta ehtoollishetkiin ja har-tauksiin. Toiveena oli huone hoitoympäristössä, jossa voi olla rauhassa itsensä tai läheistensä kanssa. Opinnäytetyö osoitti, että hoitohenkilökunnan epäeettinen kohtelu lisää toivottomuutta. Hoitohenkilökunnalta odotettiin empatiaa ja aitoa välittämistä hoitotoimenpiteiden aikana.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hengellisten tarpeiden huomiointi hoidon aikana antoi voimaa ja toivoa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että hoitohenkilökunnan rakkaudellinen hoito ja myönteinen asenne hengellisten tarpeiden huomioimiseen antoi toivoa ja voimaa. Tulokset osoittivat myös, että epäasiallinen kohtelu lisäsi toivottomuutta. Kokonaisvaltainen hoito, jossa huomioitiin fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden lisäksi myös hen-gelliset tarpeet, vahvisti hyvää oloa hoidon aikana. Tulokset haastavat hengellisten tarpeiden huomioimisen edistämistä hoitotyössä.
Asiasanat: hoitotyö, henkisyys, hengellisyys, karitatiivinen hoito, toivo