Avaimet varhaiskasvatuksen ja vanhustyön väliseen yhteistyöhön : Säännöllisen ikäpolvitoiminnan edellytykset, hyvät käytännöt ja menetelmät
Reijonaho, Kirsi; Multanen, Minna (2017)
Reijonaho, Kirsi
Multanen, Minna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112418039
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112418039
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin säännöllisen ikäpolvitoiminnan merkitys lasten ja vanhusten hyvinvoinnin ja vuorovaikutuksen edistäjänä sekä tarjota työkaluja säännöllisen ikäpolvitoiminnan kehittämiseen. Ikäpolvitoiminnalla tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, joka tuo yhteen eri-ikäisiä ihmisiä riippumatta siitä, kuuluvatko he samaan perheeseen vai eivät. Tutkimuksessa kartoitettiin kolmen päiväkodin ja kolmen vanhusten palvelutalon yhdyshenkilöiden näkemyksiä ja kokemuksia säännöllisen ikäpolvitoiminnan merkityksestä, edellytyksistä, hyvistä käytännöistä, menetelmistä ja haasteista. Tutkimukseen osallistuneet tahot hyödyntävät tuloksia oman ikäpolvitoimintansa kehittämisessä. Tarkoituksena on jakaa säännöllisen ikäpolvitoiminnan hyviä käytäntöjä varhaiskasvatuksen ja vanhustyön ammattilaisille sekä muille ikäpolvitoiminnasta kiinnostuneille.
Teoriaperustassa käsiteltiin sosiokulttuurista innostamista, ikäpolvitoimintaa, toimintakulttuurisia tekijöitä, luovia menetelmiä, hyviä käytäntöjä sekä vanhustyölle ja varhaiskasvatukselle asetettuja säädöksiä ja suosituksia.
Tutkimus oli laadullinen ja aineisto kerättiin yksilöllisesti tehtyjen teemahaastattelujen avulla. Haastateltavina oli seitsemän päiväkodin ja vanhusten palvelutalon ikäpolvitoiminnasta vastaavaa henkilöä. Haastattelujen teemat koskivat ikäpolvitoiminnan merkityksellisyyttä, toimintakulttuurisia edellytyksiä, hyviä käytäntöjä, menetelmiä, haasteita ja mahdollisia ongelmia. Haastattelut nauhoitettiin, aineisto litteroitiin ja teemoitettiin värikoodauksen avulla. Tulokset käsiteltiin teemoittain.
Ikäpolvitoiminta nähtiin kaikissa tutkituissa yksiköissä merkittävänä osana muuta varhaiskasvatuksen ja vanhustyön tehtävää. Toiminnan nähtiin lisäävän lasten ja vanhusten hyvinvointia sekä tarjoavan työntekijöille ja työyhteisölle moninaisuutta. Säännöllisen toiminnan ylläpitämisessä tärkeässä roolissa oli päiväkodin ja palvelutalon läheinen sijainti. Sen lisäksi toiminnan ylläpitämisen kannalta tärkeäksi nähtiin henkilökunnan oikea asenne, hyvä ja toimiva yhteistyö, toimintaa tukevat arvot, toiminnan kannalta tarvittavat resurssit sekä arjen toiminnan yhteyteen luodut luovat ja toiminnalliset menetelmät, jotka osallistavat lapsia ja vanhuksia ja joita toteutetaan spontaanisti ja säännöllisesti.
Teoriaperustassa käsiteltiin sosiokulttuurista innostamista, ikäpolvitoimintaa, toimintakulttuurisia tekijöitä, luovia menetelmiä, hyviä käytäntöjä sekä vanhustyölle ja varhaiskasvatukselle asetettuja säädöksiä ja suosituksia.
Tutkimus oli laadullinen ja aineisto kerättiin yksilöllisesti tehtyjen teemahaastattelujen avulla. Haastateltavina oli seitsemän päiväkodin ja vanhusten palvelutalon ikäpolvitoiminnasta vastaavaa henkilöä. Haastattelujen teemat koskivat ikäpolvitoiminnan merkityksellisyyttä, toimintakulttuurisia edellytyksiä, hyviä käytäntöjä, menetelmiä, haasteita ja mahdollisia ongelmia. Haastattelut nauhoitettiin, aineisto litteroitiin ja teemoitettiin värikoodauksen avulla. Tulokset käsiteltiin teemoittain.
Ikäpolvitoiminta nähtiin kaikissa tutkituissa yksiköissä merkittävänä osana muuta varhaiskasvatuksen ja vanhustyön tehtävää. Toiminnan nähtiin lisäävän lasten ja vanhusten hyvinvointia sekä tarjoavan työntekijöille ja työyhteisölle moninaisuutta. Säännöllisen toiminnan ylläpitämisessä tärkeässä roolissa oli päiväkodin ja palvelutalon läheinen sijainti. Sen lisäksi toiminnan ylläpitämisen kannalta tärkeäksi nähtiin henkilökunnan oikea asenne, hyvä ja toimiva yhteistyö, toimintaa tukevat arvot, toiminnan kannalta tarvittavat resurssit sekä arjen toiminnan yhteyteen luodut luovat ja toiminnalliset menetelmät, jotka osallistavat lapsia ja vanhuksia ja joita toteutetaan spontaanisti ja säännöllisesti.