Sosiaalisen kuntoutuksen kehittämistä savolaisessa maaseutupitäjässä : Meillähän on käytössä vanhat konstit, mutta uutta asennoitumista tarvitaan
Haataja, Marjo (2017)
Haataja, Marjo
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112217667
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112217667
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli avata sosiaalisen kuntoutuksen periaatteita ja selvittää valtakunnallisin esimerkein lähtökohtia seudulliselle kehittämistyölle. Tavoitteena oli kartoittaa anonyymisti savolaisen maaseutukunnan sosiaalisen kuntoutuksen palvelutarpeita ja mahdollisuuksia niiden järjestämiseksi.
Uusi sosiaalihuoltolaki tuli voimaan keväällä 2015 ja se määritteli uuden käsitteen ”sosiaalinen kuntoutus”, joka tuli yhdeksi kuntoutuksen pääsiiloista ammatillisen, kasvatuksellisen ja lääkinnällisen kuntouksen rinnalle. Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Laissa säädetään, että sosiaalisen kuntoutuksen järjestämisvelvollisuus on kuntien sosiaalihuollolla yhteistyössä muiden palveluja tuottavien yhteistyötahojen kanssa.
Opinnäytetyö oli laadullinen, työelämän kehittämistyö ja toteutui yhteistyössä kunnan sosiaalihuollon ja seudun yrittäjien kanssa. Aineisto kerättiin perehtymällä aiempaan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin sekä benchmarking-käynnin ja teemahaastattelujen avulla. Aineiston analyysi tapahtui teemoittelun kautta opinnäytetyön tavoitteita mukaillen.
Sosiaalisen kuntoutuksen kehitystyötä on tehty maassamme ja kansainvälisestikin runsaasti. Tulokset ovat olleet kannustavia ja monialainen yhteistyö on nähty mahdollisuudeksi uusia palveluja kehitettäessä. Maaseudun perinteisiä toimintoja on voitu hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimina monille eri asiakasryhmille niin yksilö- kuin ryhmätoimintana. Kehitystyö on vaatinut uutta asennoitumista vanhoja, tuttuja menetelmiä kohtaan.
Opinnäytetyössä selvitettiin, että varsinkin ryhmämuotoiselle sosiaalisen kuntoutuksen toiminnalle on tarvetta ja yrittäjät pystyisivät tarjoamaan monipuolisesti palveluja. Monialainen yhteistyö vaatisi suunnitelmallista kehitystyötä ja lainsäädännön aukaisua eettisesti oikeanlaisten palvelujen tuottamiseksi. Haastattelujen yhteydessä heränneet kysymykset muodostavat hyvän pohjan seudulliselle kehittämishankkeelle, minkä aloittaminen olisi perusteltua uuden lainsäädännönkin kautta.
Uusi sosiaalihuoltolaki tuli voimaan keväällä 2015 ja se määritteli uuden käsitteen ”sosiaalinen kuntoutus”, joka tuli yhdeksi kuntoutuksen pääsiiloista ammatillisen, kasvatuksellisen ja lääkinnällisen kuntouksen rinnalle. Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Laissa säädetään, että sosiaalisen kuntoutuksen järjestämisvelvollisuus on kuntien sosiaalihuollolla yhteistyössä muiden palveluja tuottavien yhteistyötahojen kanssa.
Opinnäytetyö oli laadullinen, työelämän kehittämistyö ja toteutui yhteistyössä kunnan sosiaalihuollon ja seudun yrittäjien kanssa. Aineisto kerättiin perehtymällä aiempaan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin sekä benchmarking-käynnin ja teemahaastattelujen avulla. Aineiston analyysi tapahtui teemoittelun kautta opinnäytetyön tavoitteita mukaillen.
Sosiaalisen kuntoutuksen kehitystyötä on tehty maassamme ja kansainvälisestikin runsaasti. Tulokset ovat olleet kannustavia ja monialainen yhteistyö on nähty mahdollisuudeksi uusia palveluja kehitettäessä. Maaseudun perinteisiä toimintoja on voitu hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimina monille eri asiakasryhmille niin yksilö- kuin ryhmätoimintana. Kehitystyö on vaatinut uutta asennoitumista vanhoja, tuttuja menetelmiä kohtaan.
Opinnäytetyössä selvitettiin, että varsinkin ryhmämuotoiselle sosiaalisen kuntoutuksen toiminnalle on tarvetta ja yrittäjät pystyisivät tarjoamaan monipuolisesti palveluja. Monialainen yhteistyö vaatisi suunnitelmallista kehitystyötä ja lainsäädännön aukaisua eettisesti oikeanlaisten palvelujen tuottamiseksi. Haastattelujen yhteydessä heränneet kysymykset muodostavat hyvän pohjan seudulliselle kehittämishankkeelle, minkä aloittaminen olisi perusteltua uuden lainsäädännönkin kautta.