Varhainen vuorovaikutus lastensuojelussa
Mönkkönen, Emmi (2017)
Mönkkönen, Emmi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112117604
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112117604
Tiivistelmä
Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen on keskeinen osa perhetukikeskusten perheiden kanssa tehtävää työtä. Opinnäytetyössä tarkastellaan Tuomarilan perhetukikeskuksen työntekijöiden ja kahden äidin näkökulmia varhaiseen vuorovaikutukseen. Tutkimuskysymykset olivat, mitkä ovat varhaista vuorovaikutusta tukevia tekijöitä perhekuntoutuksessa ja minkälaisia merkityksiä lastensuojelun työntekijät sekä äidit liittävät varhaiseen vuorovaikutukseen.
Tutkimusaineiston muodostavat kahdelta työntekijäryhmältä ja kahdelta perhetukikeskuksen asiakkaana olevalta äidiltä ryhmähaastatteluna kerätyt aineistot. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin varhaiseen vuorovaikutukseen liittyvää kirjallisuutta, jossa keskityttiin pääasiassa kiintymyssuhteen kehittymiseen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin.
Tuloksiksi tiivistyy sekä työntekijöiden että äitien näkemyksiä varhaisesta vuorovaikutuksesta. Työntekijät korostivat erityisesti ensimmäisen vuoden merkitystä ja sitä, että se on lapsen kehityksen kannalta oleellista. Lisäksi he korostivat henkisen läsnäolon merkitystä. Varhaisessa vuorovaikutuksessa äidin on kyettävä ennakoimaan lapsen kokemusta ja reagoimaan niihin. Lisäksi on tärkeää pitää vauva koko ajan vanhemman mielessä ja olla herkkä vastaamaan lapsen tarpeisiin.
Esiin nousi myös varhaista vuorovaikutusta häiritseviä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi äidin väsymys, mielenterveysongelmat tai äidin omat lapsuuden kokemukset. Haastatellut äidit eivät tunnistaneet samoja vuorovaikutuksen haasteita kuin työntekijät, vaan nostivat esiin pääasiassa vuorovaikutuksen ulkoisia häiriötekijöitä, jolloin myös oman toiminnan arviointi jäi vähälle. Kehittämisehdotuksena on, että äitien näkökulmaa varhaiseen vuorovaikutukseen tulisi selvittää ja siten auttaa heitä tunnistamaan vanhempi-lapsisuhdetta edistäviä ja häiritseviä tekijöitä.
Tutkimusaineiston muodostavat kahdelta työntekijäryhmältä ja kahdelta perhetukikeskuksen asiakkaana olevalta äidiltä ryhmähaastatteluna kerätyt aineistot. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin varhaiseen vuorovaikutukseen liittyvää kirjallisuutta, jossa keskityttiin pääasiassa kiintymyssuhteen kehittymiseen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin.
Tuloksiksi tiivistyy sekä työntekijöiden että äitien näkemyksiä varhaisesta vuorovaikutuksesta. Työntekijät korostivat erityisesti ensimmäisen vuoden merkitystä ja sitä, että se on lapsen kehityksen kannalta oleellista. Lisäksi he korostivat henkisen läsnäolon merkitystä. Varhaisessa vuorovaikutuksessa äidin on kyettävä ennakoimaan lapsen kokemusta ja reagoimaan niihin. Lisäksi on tärkeää pitää vauva koko ajan vanhemman mielessä ja olla herkkä vastaamaan lapsen tarpeisiin.
Esiin nousi myös varhaista vuorovaikutusta häiritseviä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi äidin väsymys, mielenterveysongelmat tai äidin omat lapsuuden kokemukset. Haastatellut äidit eivät tunnistaneet samoja vuorovaikutuksen haasteita kuin työntekijät, vaan nostivat esiin pääasiassa vuorovaikutuksen ulkoisia häiriötekijöitä, jolloin myös oman toiminnan arviointi jäi vähälle. Kehittämisehdotuksena on, että äitien näkökulmaa varhaiseen vuorovaikutukseen tulisi selvittää ja siten auttaa heitä tunnistamaan vanhempi-lapsisuhdetta edistäviä ja häiritseviä tekijöitä.