Työnohjaus lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkijoiden tukena
Penttilä, Jenni (2017)
Penttilä, Jenni
Poliisiammattikorkeakoulu
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112017382
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112017382
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää työnohjauksen käytön mahdollisuuksia lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikostutkijoiden työssä jaksamisen tukena. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten työstä johtuva kuormittuneisuus ilmenee, mitä keinoja tutkijat ovat tähän asti käyttäneet kuormittuneisuuden purkuun ja millaisesta uudenlaisesta tuesta olisi hyötyä.
Aiempien aiheeseen liittyvien tutkimusten tuloksissa on viitteitä siitä, että säännöllisestä työnohjauksesta voi olla hyötyä lapsiin kohdistuvia sekä seksuaalirikoksia tutkivien poliisien työssä jaksamiseen. Työnohjauksen puute sekä tarve ovat nousseet aiheena esille keskustellessani poliisina työskentelevien ja lapsiin kohdistuvia rikoksia tutkivien henkilöiden kanssa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineiston keruu menetelmänä käytettiin ideoivaa työpajaa. Aineisto kerättiin Poliisiammattikorkeakoululla marraskuussa 2016 järjestetyllä lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikostutkinnan perehdytyskurssilla, johon osallistui yhteensä 25 näitä kyseisiä rikoksia tutkivaa poliisia eri puolelta Suomea.
Opinnäytetyön tuloksena oli ryhmän positiivinen suhtautuminen työnohjauksen järjestämiseen heidän henkisen jaksamisen tukena. Työnohjauksen järjestämisen rinnalle työssäjaksamisen tukemisen keinoiksi nousivat avoin keskustelu kollegoiden kesken sekä esimiesten ymmärryksen ja tuen merkitys. Merkittäväksi keskustelun aiheeksi nousivat työnohjaajan persoonallisuuteen ja poliisialan asiantuntemukseen kohdistuvat kriteerit. Tutkijoiden mielestä sopivin henkilö työnohjaajaksi on poliisityön tunteva, oman talon ulkopuolinen, työnohjaaja-koulutuksen saanut henkilö.
Aiempien aiheeseen liittyvien tutkimusten tuloksissa on viitteitä siitä, että säännöllisestä työnohjauksesta voi olla hyötyä lapsiin kohdistuvia sekä seksuaalirikoksia tutkivien poliisien työssä jaksamiseen. Työnohjauksen puute sekä tarve ovat nousseet aiheena esille keskustellessani poliisina työskentelevien ja lapsiin kohdistuvia rikoksia tutkivien henkilöiden kanssa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineiston keruu menetelmänä käytettiin ideoivaa työpajaa. Aineisto kerättiin Poliisiammattikorkeakoululla marraskuussa 2016 järjestetyllä lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikostutkinnan perehdytyskurssilla, johon osallistui yhteensä 25 näitä kyseisiä rikoksia tutkivaa poliisia eri puolelta Suomea.
Opinnäytetyön tuloksena oli ryhmän positiivinen suhtautuminen työnohjauksen järjestämiseen heidän henkisen jaksamisen tukena. Työnohjauksen järjestämisen rinnalle työssäjaksamisen tukemisen keinoiksi nousivat avoin keskustelu kollegoiden kesken sekä esimiesten ymmärryksen ja tuen merkitys. Merkittäväksi keskustelun aiheeksi nousivat työnohjaajan persoonallisuuteen ja poliisialan asiantuntemukseen kohdistuvat kriteerit. Tutkijoiden mielestä sopivin henkilö työnohjaajaksi on poliisityön tunteva, oman talon ulkopuolinen, työnohjaaja-koulutuksen saanut henkilö.