Spasticitetsmätningar av barn inom ramen för det nationella CP-projektet. : En deskriptiv registerstudie.
Jeskanen, Daniela (2017)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111817316
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111817316
Tiivistelmä
Työn tarkoituksena on selvittää, miten spastisuutta mitattiin ajan mittaan lapsille, jotka osallistuivat kansalliseen CP-hankkeeseen vuosina 2008 – 2017. Tutkimus on deskripti-ivinen ja retrospektiivinen pitkittäinen rekisteritutkimus ja on osa kansallista hanketta, jonka tavoitteena on yhtenäistää CP-kuntoutus Suomessa. Tutkimuskysymykset ovat: Kuinka usein spastisuutta on arvioitu catch- ja spastisuus testin avulla? Havaittiinko yhteys GMFCS luokituksen ja spastisuusmittauksen välillä? Oliko muutoksia havaittavissa spastisuusmittauksien tuloksissa verrattuna PROM mittauksien tuloksiin? Tutkimusmenetelmänä valittiin kvantitatiivinen lähestymistapa. Kaksi ensimmäistä tut-kimuskysymystä analysoitiin Excel-taulukoissa. Kolmanteen kysymykseen vastattiin visuaalisella analyysillä pylväsdiagrammeilla Excelissä. Aineisto koostui mittaustu-loksista, jotka kerättiin 6 CP-vammaisten 16- 18 ikäisten poikien potilaskertomuksista. Vain puolet lapsista arvioitiin spastisuustestillä. Spastisuusmittauksia esiintyi vain 22% kaikista mittauksista. Lapsia GMFCS-luokituksessa 4&5 arvioitiin useammin kuin 1-3 GMFCS-luokituksessa. Catch -testi siirsi nivelen suurempaan ROM-tilaan kuin PROM-testi 4 kertaa. MAS-arvot poikkesivat säädetyistä mittausarvoista. Mittausohjeet eivät vastaa HUS- ja TOIMIA-tietokantoja. Botoxhoito oli pahentanut spastisuutta yhdelle lap-selle. Tutkimusaineisto koostui liian harvoista ihmisistä kannattavuuden yleistämiseksi. Johtopäätös: Suomessa on tarve laatia laaturekisteri CP vammaisille. Mittausmenetelmän ohjeet ovat edelleen epäselviä ja tarvitsevat selvennyksiä. Mittauslomakkeeseen tulisi täydentää tietoja kivusta, suolen toiminnasta, unenlaadusta ja stressitasosta ICF:n kon-tekstuaalisten tekijöiden mukaan. Mittauksia tulee harjoitella lapsen kanssa ennen niiden suorittamista. Systemaattista seurantaa tulisi jatkaa jopa aikuisikään eettisen kestävän hoidon turvaamiseksi elämän päätteeksi, GMFCS luokituksesta huolimatta. Catch -testi voitaisiin korvata alkuperäisellä Tardieu-asteikolla. Ennen interventioiden valintaa on otettava huomioon kaikki näkökohdat, jotka voivat vaikuttaa spastisuuteen toiminnalli-sesta näkökulmasta. Spastisuusmittaukset voivat antaa vihjeen yleistilasta henkilöillä jotka eivät kykene kommunikoimaan. Spastisuuden määritelmän tulisi sisältää sen sensomotorinen ja autonominen riippuvuus.