Sopimuspalokuntien ensivasteryhmäläisten kokemuksia defusing-menetelmän käytöstä Satakunnassa
Haiko, Erja (2017)
Haiko, Erja
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111717241
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111717241
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata palokuntien ensivastetoiminnassa mukana olevien kokemuksia defusing- eli jälkipurku-menetelmän järjestämisestä Satakunnan alueella. Satakunnan sairaanhoitopiiri yhdessä ensihoitokeskuksen kanssa järjestää jälkipurkutilaisuuksia tarvittaessa henkisesti kuormittavan hälytys-tehtävän jälkeen. Menetelmää käytetään yleisesti erilaisissa työyhteisöissä, mutta tässä työssä tavoitteena oli saavuttaa vapaaehtoiset.
Opinnäytetyössä haastateltiin kahdeksaa (N=8) henkilöä, jotka olivat osallistuneet istuntoon, jossa on käytetty jälkipurku-menetelmää. Haastattelumateriaali litteroitiin ja saadun materiaalin sisältö analysoitiin käyttämällä sisällön erittelyä.
Vastaajien käsitykset jälkipurku-menetelmän käytöstä olivat pelkästään positiivisia. Istunnot oli aina pidetty omalla paloasemalla ja sitä vetämään oli tullut kaksi ihmistä. Käytännön järjestelyt olivat sujuneet haastateltavien mielestä hyvin.
Haastatteluiden yhteydessä he kertoivat, että menetelmän käyttö sopii heille ja se on tarkoituksenmukainen. Järjestetyissä tilaisuuksissa he ovat saaneet käydä hälytystehtävän tapahtumat läpi. Tilaisuuksien jälkeen he eivät ole kokeneet enää tarvetta puida tehtävää enempää.
Kehitysehdotuksiakin tuli muutamia. Toiveina oli esimerkiksi, että järjestettävissä istunnoissa olisi mukana tehtävällä ollut ensihoidon yksikkö. Tämä liittyi siihen, että ensivasteet saisivat palautetta tekemästään työstä; ”tehtiinkö kaikki mahdollinen”. Lisäksi toivottiin jonkinlaista lisäkoulutusta henkisesti kuormittavista tehtävistä palautumiseen.
Tavoitteena tässä työssä oli tuottaa tietoa ensivastetoimintaan osallistuvien vapaaehtoistoimijoiden jaksamisen kehittämiseksi erityisesti Satakunnan sairaanhoitopiirin ensihoitokeskukselle. Pienestä otannasta huolimatta saatiin positiivista palautetta ja kehitysehdotuksia. Tulevaisuudessa voisi tavoitella mielipiteitä suuremmalta joukolta, jotta vastausmateriaali olisi mahdollisesti monipuolisempaa.
Opinnäytetyössä haastateltiin kahdeksaa (N=8) henkilöä, jotka olivat osallistuneet istuntoon, jossa on käytetty jälkipurku-menetelmää. Haastattelumateriaali litteroitiin ja saadun materiaalin sisältö analysoitiin käyttämällä sisällön erittelyä.
Vastaajien käsitykset jälkipurku-menetelmän käytöstä olivat pelkästään positiivisia. Istunnot oli aina pidetty omalla paloasemalla ja sitä vetämään oli tullut kaksi ihmistä. Käytännön järjestelyt olivat sujuneet haastateltavien mielestä hyvin.
Haastatteluiden yhteydessä he kertoivat, että menetelmän käyttö sopii heille ja se on tarkoituksenmukainen. Järjestetyissä tilaisuuksissa he ovat saaneet käydä hälytystehtävän tapahtumat läpi. Tilaisuuksien jälkeen he eivät ole kokeneet enää tarvetta puida tehtävää enempää.
Kehitysehdotuksiakin tuli muutamia. Toiveina oli esimerkiksi, että järjestettävissä istunnoissa olisi mukana tehtävällä ollut ensihoidon yksikkö. Tämä liittyi siihen, että ensivasteet saisivat palautetta tekemästään työstä; ”tehtiinkö kaikki mahdollinen”. Lisäksi toivottiin jonkinlaista lisäkoulutusta henkisesti kuormittavista tehtävistä palautumiseen.
Tavoitteena tässä työssä oli tuottaa tietoa ensivastetoimintaan osallistuvien vapaaehtoistoimijoiden jaksamisen kehittämiseksi erityisesti Satakunnan sairaanhoitopiirin ensihoitokeskukselle. Pienestä otannasta huolimatta saatiin positiivista palautetta ja kehitysehdotuksia. Tulevaisuudessa voisi tavoitella mielipiteitä suuremmalta joukolta, jotta vastausmateriaali olisi mahdollisesti monipuolisempaa.