Kestävä kehitys Tampereen ammattikorkeakoulun Sosionomikoulutuksessa
Hyyrynen, Tuija (2017)
Hyyrynen, Tuija
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111517133
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111517133
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sitä, miten kestävä kehitys on huomioitu Tampereen ammattikorkeakoulun Sosionomikoulutuksen opetussuunnitelmassa ja opetuksessa. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä oli selvittää, miten kestävä kehitys näkyy opetussuunnitelmassa, miten sosionomikoulutuksen opettajat ymmärtävät kestävän kehityksen ja miten he toteuttavat sitä opetuksessaan. Toisena kysymyksenä oli, mitä mahdollisuuksia sekä esteitä opettajat näkevät sen sisällyttämisessä opetukseensa. Kolmannella tutkimuskysymyksellä pyrittiin selvittämään sitä, millä keinoin kestävän kehityksen näkökulmaa opetuksessa voitaisiin vahvistaa. Eri keinojen löytyminen oli myös työn tavoite. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella otteella. Valmiin aineiston lisäksi aineistoa koottiin Sosionomikoulutuksen opettajille suunnatulla sähköisellä kyselyllä sekä kahdelle korkeakoulun kestävän kehityksen ja opetussuunnitelmien asiantuntijalle tehdyllä teemahaastattelulla.
Opetussuunnitelmaan perehtyminen osoitti, että vuoden 2016–2017 päivätoteutuksen suunnitelmassa kestävä kehitys oli mainittu kolmen eri opintojakson kohdalla. Kaikilla kolmella opintojaksolla tavoitteeksi oli pintapuolisesti asetettu, että opiskelija tuntisi kestävän kehityksen periaatteet ja osaisi tarkastella asioita myös tästä näkökulmasta. Kyselyaineiston mukaan koulutuksen opettajat ymmärtävät kestävän kehityksen laaja-alaisesti ja näkevät sillä olevan selvän yhteyden myös sosiaalialaan. Opetuksessa kestävä kehitys merkitsi heille esimerkiksi tietoisuuden herättämistä, kestävän kehityksen konkreettista opettamista sekä siitä keskustelua. Kestävän kehityksen näkökulma tuotiin konkreettisesti osaksi opetusta oppimistehtävinä aiheesta sekä korostamalla aihetta opetuksessa. Opettajat näkivät esimerkiksi opettajien yhteisen työsuunnittelun ja oman osaamisensa lisäämisen mahdollisuuksina käsitellä kestävää kehitystä osana opetustaan. Oman tiedon puuttuminen aiheesta koettiin myös esteenä, samoin näkökulman jääminen muiden asioiden varjoon. Keinoja vahvistaa kestävää kehitystä osana sosionomikoulutusta ovat haastatteluiden perusteella muun muassa moniammatillinen yhteistyö, eri koulutusalojen yhteiset opintojaksot sekä kestävän kehityksen mukainen konkreettinen tekeminen, esimerkiksi erilaiset projektit.
Aineiston perusteella voidaan päätellä, että kestävä kehitys on esillä niin Sosionomikoulutuksen opetussuunnitelmassa kuin itse opetuksessakin. Näkökulmaa käsitellään opetuksessa eri keinoin, ja mahdollisuuksia lisätä sen näkyvyyttä on useita. Haasteina aiheen käsittelylle nähdään kiire, opetettavien aiheiden paljous sekä oman osaamisen puutteellisuus. Yhteistyön lisääminen sekä esimerkiksi jo olemassa olevien opetusmenetelmien tarkastelu ovat puolestaan keinoja tuoda kestävän kehityksen näkökulmaa enemmän esiin. Jatkotutkimuksen aiheena olisi tärkeä selvittää myös opiskelijoiden näkemyksiä aiheesta.
Opetussuunnitelmaan perehtyminen osoitti, että vuoden 2016–2017 päivätoteutuksen suunnitelmassa kestävä kehitys oli mainittu kolmen eri opintojakson kohdalla. Kaikilla kolmella opintojaksolla tavoitteeksi oli pintapuolisesti asetettu, että opiskelija tuntisi kestävän kehityksen periaatteet ja osaisi tarkastella asioita myös tästä näkökulmasta. Kyselyaineiston mukaan koulutuksen opettajat ymmärtävät kestävän kehityksen laaja-alaisesti ja näkevät sillä olevan selvän yhteyden myös sosiaalialaan. Opetuksessa kestävä kehitys merkitsi heille esimerkiksi tietoisuuden herättämistä, kestävän kehityksen konkreettista opettamista sekä siitä keskustelua. Kestävän kehityksen näkökulma tuotiin konkreettisesti osaksi opetusta oppimistehtävinä aiheesta sekä korostamalla aihetta opetuksessa. Opettajat näkivät esimerkiksi opettajien yhteisen työsuunnittelun ja oman osaamisensa lisäämisen mahdollisuuksina käsitellä kestävää kehitystä osana opetustaan. Oman tiedon puuttuminen aiheesta koettiin myös esteenä, samoin näkökulman jääminen muiden asioiden varjoon. Keinoja vahvistaa kestävää kehitystä osana sosionomikoulutusta ovat haastatteluiden perusteella muun muassa moniammatillinen yhteistyö, eri koulutusalojen yhteiset opintojaksot sekä kestävän kehityksen mukainen konkreettinen tekeminen, esimerkiksi erilaiset projektit.
Aineiston perusteella voidaan päätellä, että kestävä kehitys on esillä niin Sosionomikoulutuksen opetussuunnitelmassa kuin itse opetuksessakin. Näkökulmaa käsitellään opetuksessa eri keinoin, ja mahdollisuuksia lisätä sen näkyvyyttä on useita. Haasteina aiheen käsittelylle nähdään kiire, opetettavien aiheiden paljous sekä oman osaamisen puutteellisuus. Yhteistyön lisääminen sekä esimerkiksi jo olemassa olevien opetusmenetelmien tarkastelu ovat puolestaan keinoja tuoda kestävän kehityksen näkökulmaa enemmän esiin. Jatkotutkimuksen aiheena olisi tärkeä selvittää myös opiskelijoiden näkemyksiä aiheesta.