Mullakin on tarve läheisyyteen : Nuorisokodin nuorten kokemuksia läheisyydestä ja kosketuksesta työntekijöiden kanssa
Hakonen, Miina; Helle, Jenni (2017)
Hakonen, Miina
Helle, Jenni
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017100915888
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017100915888
Tiivistelmä
Jenni Helle ja Miina Hakonen. Nuorisokodissa asuneiden nuorten kokemuksia läheisyydestä ja kosketuksesta työntekijöiden kanssa. Diak Itä, Pieksämäki, syksy 2017, 54s., 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoite oli tutkia nuorisokodissa asuvien nuorien kokemuksia läheisyydestä ja kosketuksesta työntekijän kanssa. Työssä keskitytään pääsääntöisesti nuorisokodin työntekijöiden kanssa koettuihin tilanteisiin, mutta haastateltavilta on myös kysytty läheisyyden ja kosketuksen kokemuksesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöiden kanssa. Opinnäytetyö ei pyrkinyt tutkimaan nuorisokodissa asuneiden nuorten yleistä kokemusta, vaan tuomaan esille erilaisia kokemuksia, joiden tarkoituksena on herättää työntekijöitä miettimään omaa ammatillista käyttäytymistä.
Kaikki haastateltavat asuivat tai olivat asuneet siinä nuorisokodissa, jossa tutkimus toteutettiin. Haastattelut tehtiin kevään ja kesän 2017 aikana. Haastattelut olivat puolistrukturoituja haastatteluja, jotka nauhoitettiin ja tämän jälkeen prosessoitiin käsitekartoiksi ja tyyppitarinoiksi, jotka ovat luettavissa opinnäytetyössä.
Tuloksissa ilmeni haastateltavien positiivinen kokemus läheisyydestä ja kosketuksesta. Molempia pidettiin hyvinä asioina, ja haastateltavat kokivat nämä voimavaroina nuorisokodissa asuessaan. Kokemukseen vaikutti työntekijöiden tilannetaju. Kaikki kokemukset eivät olleet positiivisia, ja näitä kokemuksia yhdistävänä tekijänä oli ohjaajan vääränlainen lähestyminen haastateltavaa kohtaan. Evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöitä haastateltavat eivät pitäneet läheisinä, eikä heidän kanssaan ollut paljon kosketusta seurakunnan toimintaan osallistumisen aikana tai sen jälkeen.
Johtopäätöksenä todettiin, että haastateltavat kaipasivat ja saivat kokea läheisyyttä ja tuntea kosketusta. Tavallinen arki koettiin luonnolliseksi paikaksi pyytää ja vastaanottaa läheisyyttä ja kosketusta. Työntekijän toimintatapa, tunneherkkyys ja sensitiivisyys myös korostui onnistuneissa läheisyyden ja kosketuksen kokemuksissa. Läheisyys ja kosketus koettiin myös voimavaraksi nuorisokodissa asumisen aikana.
Opinnäytetyön tavoite oli tutkia nuorisokodissa asuvien nuorien kokemuksia läheisyydestä ja kosketuksesta työntekijän kanssa. Työssä keskitytään pääsääntöisesti nuorisokodin työntekijöiden kanssa koettuihin tilanteisiin, mutta haastateltavilta on myös kysytty läheisyyden ja kosketuksen kokemuksesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöiden kanssa. Opinnäytetyö ei pyrkinyt tutkimaan nuorisokodissa asuneiden nuorten yleistä kokemusta, vaan tuomaan esille erilaisia kokemuksia, joiden tarkoituksena on herättää työntekijöitä miettimään omaa ammatillista käyttäytymistä.
Kaikki haastateltavat asuivat tai olivat asuneet siinä nuorisokodissa, jossa tutkimus toteutettiin. Haastattelut tehtiin kevään ja kesän 2017 aikana. Haastattelut olivat puolistrukturoituja haastatteluja, jotka nauhoitettiin ja tämän jälkeen prosessoitiin käsitekartoiksi ja tyyppitarinoiksi, jotka ovat luettavissa opinnäytetyössä.
Tuloksissa ilmeni haastateltavien positiivinen kokemus läheisyydestä ja kosketuksesta. Molempia pidettiin hyvinä asioina, ja haastateltavat kokivat nämä voimavaroina nuorisokodissa asuessaan. Kokemukseen vaikutti työntekijöiden tilannetaju. Kaikki kokemukset eivät olleet positiivisia, ja näitä kokemuksia yhdistävänä tekijänä oli ohjaajan vääränlainen lähestyminen haastateltavaa kohtaan. Evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöitä haastateltavat eivät pitäneet läheisinä, eikä heidän kanssaan ollut paljon kosketusta seurakunnan toimintaan osallistumisen aikana tai sen jälkeen.
Johtopäätöksenä todettiin, että haastateltavat kaipasivat ja saivat kokea läheisyyttä ja tuntea kosketusta. Tavallinen arki koettiin luonnolliseksi paikaksi pyytää ja vastaanottaa läheisyyttä ja kosketusta. Työntekijän toimintatapa, tunneherkkyys ja sensitiivisyys myös korostui onnistuneissa läheisyyden ja kosketuksen kokemuksissa. Läheisyys ja kosketus koettiin myös voimavaraksi nuorisokodissa asumisen aikana.