Visuomotoriset muutokset urheilupäävamman yhteydessä
Haimi, Eero; Leisti, Sasu; Luostarinen, Matti (2017)
Haimi, Eero
Leisti, Sasu
Luostarinen, Matti
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017092715435
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017092715435
Tiivistelmä
Tarkoitus: Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia naisten jalkapallossa ilmenevien päävammojen määrää ja niiden aiheuttamia vaikutuksia visuomotoriseen toimintaan. Tavoitteena on, että opinnäytetyön tuloksista löytyvää tietoa olisi mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa vammautumisriskien kartoituksessa.
Tausta: Kliinisen kokemuksen perusteella on todettu, että lieväksi aivovammaksi luokiteltava aivotärähdys aiheuttaa usein näkömuutoksia. Ryhmällä jalkapalloilijoita on raportoitu välitöntä aivokapasiteetin laskua vain yhden puskuharjoittelun jälkeen, mikä voi altistaa pelaajan vammoille. Päävammojen määrää, laatua ja pitkäaikaisvaikutuksia on selvitetty hajanaisesti, mutta systemaattinen tutkimus aiheesta puuttuu.
Menetelmä: Naisten jalkapalloliigapelaajille tehtiin pelaajayhdistyksen avustuksella kyselytutkimus urheilupäävammojen esiintyvyydestä ja oireista erityisesti visuomotoristen ongelmien ja oireiden aiheuttamien toimintakyvyn ongelmien selvittämiseksi. Sama kysely tehtiin naisten alemmassa sarjassa pelaavalle jalkapallojoukkueelle, lisäksi pelaajat osallistuivat visuomotoriikkaa ja tasapainoa mittaaviin testeihin. Testitulokset analysoitiin tilastollisesti Excelohjelman ja ristiintaulukoinnin avulla.
Tulokset ja johtopäätökset: Kyselyn perusteella 23:lla pelaajalla 63:sta pelaajasta oli päävammataustaa Naisten Liigasta. Testiryhmästä kolmella pelaajalla kahdeksasta oli diagnosoitu aivotärähdys. Yleisin oire molemmilla ryhmillä oli huimaus. Testiryhmän päävammakyselyn tuloksia verrattaessa samojen pelaajien VOMS-testin tuloksiin voitiin todeta, että päävamman saaneilla yleisin VOMS-testissä provosoituva oire oli näön sumentuminen. Pelaajat, joilla ei ollut päävammahistoriaa, selvisivät testistä vähemmillä oireilla. Tasapainotestissä todettu heikko tulos saattoi viitata enemmän aikaisempiin alaraajavammoihin kuin päävammaan. Pelaajilla, joilla on joko aiempien alaraajavammojen johdosta tai muutoin heikentynyt alaraajojen liikekontrolli ja asennonhallinta on mahdollisesti suurempi riski altistua päävammalle jalkapallossa. Heikentyneiden tasapainon osa-alueiden lisäksi uusien päävammojen syntymisen riskin kasvuun mahdollisesti vaikuttavat pallon aiheuttamat iskut päähän, pallontavoittelutilanteet, puskutilanteet sekä törmäämiset.
Tausta: Kliinisen kokemuksen perusteella on todettu, että lieväksi aivovammaksi luokiteltava aivotärähdys aiheuttaa usein näkömuutoksia. Ryhmällä jalkapalloilijoita on raportoitu välitöntä aivokapasiteetin laskua vain yhden puskuharjoittelun jälkeen, mikä voi altistaa pelaajan vammoille. Päävammojen määrää, laatua ja pitkäaikaisvaikutuksia on selvitetty hajanaisesti, mutta systemaattinen tutkimus aiheesta puuttuu.
Menetelmä: Naisten jalkapalloliigapelaajille tehtiin pelaajayhdistyksen avustuksella kyselytutkimus urheilupäävammojen esiintyvyydestä ja oireista erityisesti visuomotoristen ongelmien ja oireiden aiheuttamien toimintakyvyn ongelmien selvittämiseksi. Sama kysely tehtiin naisten alemmassa sarjassa pelaavalle jalkapallojoukkueelle, lisäksi pelaajat osallistuivat visuomotoriikkaa ja tasapainoa mittaaviin testeihin. Testitulokset analysoitiin tilastollisesti Excelohjelman ja ristiintaulukoinnin avulla.
Tulokset ja johtopäätökset: Kyselyn perusteella 23:lla pelaajalla 63:sta pelaajasta oli päävammataustaa Naisten Liigasta. Testiryhmästä kolmella pelaajalla kahdeksasta oli diagnosoitu aivotärähdys. Yleisin oire molemmilla ryhmillä oli huimaus. Testiryhmän päävammakyselyn tuloksia verrattaessa samojen pelaajien VOMS-testin tuloksiin voitiin todeta, että päävamman saaneilla yleisin VOMS-testissä provosoituva oire oli näön sumentuminen. Pelaajat, joilla ei ollut päävammahistoriaa, selvisivät testistä vähemmillä oireilla. Tasapainotestissä todettu heikko tulos saattoi viitata enemmän aikaisempiin alaraajavammoihin kuin päävammaan. Pelaajilla, joilla on joko aiempien alaraajavammojen johdosta tai muutoin heikentynyt alaraajojen liikekontrolli ja asennonhallinta on mahdollisesti suurempi riski altistua päävammalle jalkapallossa. Heikentyneiden tasapainon osa-alueiden lisäksi uusien päävammojen syntymisen riskin kasvuun mahdollisesti vaikuttavat pallon aiheuttamat iskut päähän, pallontavoittelutilanteet, puskutilanteet sekä törmäämiset.