Rekombinanttien veriryhmäantigeenien käyttö veriryhmävasta-aineiden tunnistamisessa
Syrjälä, Teemu (2017)
Syrjälä, Teemu
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
Creative Commons Attribution-NonCommercial 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017092615398
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017092615398
Tiivistelmä
Veriryhmävasta-aineiden tunnistus voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta tilanteissa, joissa potilaalla esiintyy useita veriryhmävasta-aineita, autovasta-aineita tai vasta-aineita yleisesti esiintyviä punasoluantigeeneja vastaan. Kliinisesti merkitykselliset vasta-aineet voivat myös tällöin jäädä kliinisesti merkityksettömien vasta-aineiden aiheuttamien reaktioiden alle ja haittaavat siten vasta-aineiden tunnistusta. Potilaan plasmaa voidaan inkuboida rekombinanttien veriryhmäantigeenien kanssa, jolloin antigeenit toimivat vasta-aineita inhiboivina molekyyleinä. Tällä tavoin tiettyjen vasta-aineiden suhteen neutraloidulla plasmalla voidaan ongelmitta suorittaa vasta-aineiden tunnistusta epäsuoralla antiglobuliinitestillä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietämystä rekombinanteista veriryhmäantigeeneista ja selvittää niiden käytön ominaisuuksia, erityispiirteitä ja virhelähteitä veriryhmävasta-aineiden tunnistamisessa. Rekombinanttien veriryhmäantigeenien avulla suoritettavaa inhibointimenetelmää ja sen suoritusta arvioitiin kirjallisten lähteiden lisäksi käytännön työskentelyn avulla. Menetelmän käyttöön laadittiin Fimlab laboratoriot Oy:lle työohje. Opinnäytetyön ja laadittavan työohjeen tarkoitus oli erityisesti auttaa laboratoriohenkilöstöä ymmärtämään paremmin menetelmään liittyviä perusteita ja sitä kautta edesauttaa sen oikeellista, tehokasta ja luotettavaa käytännön suoritusta. Kirjallisia lähteitä käyttämällä tarkasteltiin Imusyn rBGA –reagenssien hyötyjä ja integraatiota verensiirtoserologiaan. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin myös joidenkin harvinaisten veriryhmien ja veriryhmävasta-aineiden ominaisuuksia verensiirtoserologiassa sekä niiden yleisyyttä populaatiossa.
Tulosten mukaan Imusyn rBGA -reagenssien käyttö ja inhiboinnin suoritus sekä käsitellyllä näytteellä työskentely on yksinkertaista. Menetelmän käytön suurimmat ongelmakohdat liittyvät työskentelyn suunnitteluun sekä huolelliseen pipetointitekniikkaan. Itse inhiboinnin onnistuminen ei näytä olevan virhealtista, eikä liian lyhyt inkubointi tai puutteellinen reaktioseoksen sekoitus näyttänyt vaikuttavan tuloksiin. Menetelmän käyttö onnistuu luotettavasti huolellisesti laadittua työohjetta noudattamalla myös menetelmän käytössä kokemattomalta henkilöltä. Jatkotutkimuksena olisi hyvä selvittää Imusyn rBGA -reagenssien käytön taloudellisia vaikutuksia verrattuna alihankintana tehtävään vasta-aineiden tunnistukseen. Myös laadittua työohjetta olisi hyvä arvioida sen jälkeen kun se on otettu käyttöön Fimlab Laboratoriot Oy:ssä. Hyvä jatkotutkimuksen aihe voisi myös olla menetelmän erilaiset käyttötavat, esimerkiksi monesta eri rBGA-reagenssista valmistetun yhdistelmäliuoksen valmistaminen ja sen integroiminen veriryhmävasta-aineiden tunnistusprosessiin.
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietämystä rekombinanteista veriryhmäantigeeneista ja selvittää niiden käytön ominaisuuksia, erityispiirteitä ja virhelähteitä veriryhmävasta-aineiden tunnistamisessa. Rekombinanttien veriryhmäantigeenien avulla suoritettavaa inhibointimenetelmää ja sen suoritusta arvioitiin kirjallisten lähteiden lisäksi käytännön työskentelyn avulla. Menetelmän käyttöön laadittiin Fimlab laboratoriot Oy:lle työohje. Opinnäytetyön ja laadittavan työohjeen tarkoitus oli erityisesti auttaa laboratoriohenkilöstöä ymmärtämään paremmin menetelmään liittyviä perusteita ja sitä kautta edesauttaa sen oikeellista, tehokasta ja luotettavaa käytännön suoritusta. Kirjallisia lähteitä käyttämällä tarkasteltiin Imusyn rBGA –reagenssien hyötyjä ja integraatiota verensiirtoserologiaan. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin myös joidenkin harvinaisten veriryhmien ja veriryhmävasta-aineiden ominaisuuksia verensiirtoserologiassa sekä niiden yleisyyttä populaatiossa.
Tulosten mukaan Imusyn rBGA -reagenssien käyttö ja inhiboinnin suoritus sekä käsitellyllä näytteellä työskentely on yksinkertaista. Menetelmän käytön suurimmat ongelmakohdat liittyvät työskentelyn suunnitteluun sekä huolelliseen pipetointitekniikkaan. Itse inhiboinnin onnistuminen ei näytä olevan virhealtista, eikä liian lyhyt inkubointi tai puutteellinen reaktioseoksen sekoitus näyttänyt vaikuttavan tuloksiin. Menetelmän käyttö onnistuu luotettavasti huolellisesti laadittua työohjetta noudattamalla myös menetelmän käytössä kokemattomalta henkilöltä. Jatkotutkimuksena olisi hyvä selvittää Imusyn rBGA -reagenssien käytön taloudellisia vaikutuksia verrattuna alihankintana tehtävään vasta-aineiden tunnistukseen. Myös laadittua työohjetta olisi hyvä arvioida sen jälkeen kun se on otettu käyttöön Fimlab Laboratoriot Oy:ssä. Hyvä jatkotutkimuksen aihe voisi myös olla menetelmän erilaiset käyttötavat, esimerkiksi monesta eri rBGA-reagenssista valmistetun yhdistelmäliuoksen valmistaminen ja sen integroiminen veriryhmävasta-aineiden tunnistusprosessiin.