Nauru pois? : Komediatyöskentely uskonnollisen aiheen käsittelyssä
Roiha, Tanja (2017)
Roiha, Tanja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091415085
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091415085
Tiivistelmä
Nauru pois?
Komediatyöskentely uskonnollisen aiheen käsittelyssä opinnäytteessä tutkitaan komedian käyttämistä uskonnollisen aiheen teatterityöskentelyssä. Aihetta lähestytään kahden esityksen kautta. Ryhmälähtöinen Usko pois! - esitys käsitteli humoristisesti paitsi kristinuskoa ajassamme, myös muita vallitsevia uskon harjoittamisen suuntauksia, kuten joogaa, mindfulnessia ja uskonnollista esoterismia. Ohjaus kuului työharjoitteluuni Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Usko Pois- esityksen käsittelyn näkökulma on ohjaajan.
Toinen käsiteltävä esitys on teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Minna Ruuttusen ohjaama Veisaava ilveilijä, joka perustuu Dario Fon komediallisiin teksteihin tunnetuista kristillisistä teemoista. Tarkastelen esitystä näyttelijän näkökulmasta. Tilalähtöiset esitykset tapahtuivat eri kirkoissa ympäri pääkaupunkiseutua, ja esityksessä ylitettiin fyysisesti totuttuja kirkossa käyttäytymisen rajoja.
Analysoin kumpaakin teosta komediatyöskentelyn ja prosessin tutkimisen näkökulmasta. Analyysissä olen käyttänyt teorioita uskonnonfilosofiasta, komediatyylilajien tutkimusta ja näyttelijäntyön kokemuksellisuuden tutkimusta.
Komediaesityksen onnistumisen perustaksi olen esittänyt esiintymisessä käytettävän intensiteetin ja energian määrää, jonka hahmottaminen on olennainen osa näyttelijäntyötä.
Opinnäytetyössä osoitetaan, että komedian käyttäminen uskonnollisen aiheen käsittelyssä on hyödyllistä ja hedelmällistä, sillä komedia riisuu ennakkoluuloja ja toisaalta huumorin kautta esiintyjät voivat rohkaistua tarkastelemaan myös ongelmakohtia ja poiketa totutusta ilmaisusta. Komediassa käytetty liioittelu antaa suojaa herkkien ja henkilökohtaisten asioiden käsittelylle.
Opinnäytetyössä korostui myös ryhmälähtöisen työskentelytavan merkitys uskonnollisen aiheen käsittelyssä tasapuolisena ja yhteisöllisyyttä lisäävänä työskentelytapana. Paradoksaalisesti ryhmälähtöisessä työskentelyssä korostui yksilöiden omaehtoisuus ja oma osallistuminen, jolloin esittäjillä oli myös enemmän vaikutusvaltaa lopullisen esityksen sisällön muotoutumiseen.
Komediatyöskentely uskonnollisen aiheen käsittelyssä opinnäytteessä tutkitaan komedian käyttämistä uskonnollisen aiheen teatterityöskentelyssä. Aihetta lähestytään kahden esityksen kautta. Ryhmälähtöinen Usko pois! - esitys käsitteli humoristisesti paitsi kristinuskoa ajassamme, myös muita vallitsevia uskon harjoittamisen suuntauksia, kuten joogaa, mindfulnessia ja uskonnollista esoterismia. Ohjaus kuului työharjoitteluuni Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Usko Pois- esityksen käsittelyn näkökulma on ohjaajan.
Toinen käsiteltävä esitys on teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Minna Ruuttusen ohjaama Veisaava ilveilijä, joka perustuu Dario Fon komediallisiin teksteihin tunnetuista kristillisistä teemoista. Tarkastelen esitystä näyttelijän näkökulmasta. Tilalähtöiset esitykset tapahtuivat eri kirkoissa ympäri pääkaupunkiseutua, ja esityksessä ylitettiin fyysisesti totuttuja kirkossa käyttäytymisen rajoja.
Analysoin kumpaakin teosta komediatyöskentelyn ja prosessin tutkimisen näkökulmasta. Analyysissä olen käyttänyt teorioita uskonnonfilosofiasta, komediatyylilajien tutkimusta ja näyttelijäntyön kokemuksellisuuden tutkimusta.
Komediaesityksen onnistumisen perustaksi olen esittänyt esiintymisessä käytettävän intensiteetin ja energian määrää, jonka hahmottaminen on olennainen osa näyttelijäntyötä.
Opinnäytetyössä osoitetaan, että komedian käyttäminen uskonnollisen aiheen käsittelyssä on hyödyllistä ja hedelmällistä, sillä komedia riisuu ennakkoluuloja ja toisaalta huumorin kautta esiintyjät voivat rohkaistua tarkastelemaan myös ongelmakohtia ja poiketa totutusta ilmaisusta. Komediassa käytetty liioittelu antaa suojaa herkkien ja henkilökohtaisten asioiden käsittelylle.
Opinnäytetyössä korostui myös ryhmälähtöisen työskentelytavan merkitys uskonnollisen aiheen käsittelyssä tasapuolisena ja yhteisöllisyyttä lisäävänä työskentelytapana. Paradoksaalisesti ryhmälähtöisessä työskentelyssä korostui yksilöiden omaehtoisuus ja oma osallistuminen, jolloin esittäjillä oli myös enemmän vaikutusvaltaa lopullisen esityksen sisällön muotoutumiseen.