”Idrotten är hela mitt liv...” : en studie för att beskriva elitidrottarens upplevelse vid en skadeprocess
Brännbacka, Tobias (2017)
Brännbacka, Tobias
Yrkeshögskolan Novia
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017080214209
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017080214209
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää, miten huippu urheilijat kokevat loukkaantumisen ja kuntouttamisen vammasta, joka aiheuttaa poissaolon urheilusta.
Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tiedonkeruu menetelmänä on käytetty haastatteluja. Tutkimus on deduktiivinen, ja haastattelun rakenne pohjautuu Merle Mishelen teoriaan epävarmuudesta. Kerätty materiaali analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tuloksia verrattiin teoreettisen perustaan ja aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkimukseen osallistui neljä huippu-urheilijaa eri lajeista.
Tuloksessa ilmeni, että huippu-urheilijat tuntevat epävarmuutta koko loukkaantumisprosessin ajan. Vamman alussa ei tiedetä mitä tulee tapahtumaan ja kuntoutuksen aikana urheilijat epäilevät kykyjään. Urheilijoilla oli vaikeuksia käsitellä mahdollista uudelleen vaurioitumista ennen tervehtymistä sekä psykologista stressiä, joka johtuu tapaturman aiheuttamasta muutoksesta harjoitteluun, kun käytännössä koko elämä on urheilua. Kävi myös ilmi, että urheilijan tulee hyväksyä loukkaantuminen ja hyödyntää aikaa loukkaantuneena. Muut tekijät, jotka urheilijat kokivat tärkeiksi, olivat toisten tuki, kuntoutussuunnitelma ja usko itseensä.
Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tiedonkeruu menetelmänä on käytetty haastatteluja. Tutkimus on deduktiivinen, ja haastattelun rakenne pohjautuu Merle Mishelen teoriaan epävarmuudesta. Kerätty materiaali analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tuloksia verrattiin teoreettisen perustaan ja aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkimukseen osallistui neljä huippu-urheilijaa eri lajeista.
Tuloksessa ilmeni, että huippu-urheilijat tuntevat epävarmuutta koko loukkaantumisprosessin ajan. Vamman alussa ei tiedetä mitä tulee tapahtumaan ja kuntoutuksen aikana urheilijat epäilevät kykyjään. Urheilijoilla oli vaikeuksia käsitellä mahdollista uudelleen vaurioitumista ennen tervehtymistä sekä psykologista stressiä, joka johtuu tapaturman aiheuttamasta muutoksesta harjoitteluun, kun käytännössä koko elämä on urheilua. Kävi myös ilmi, että urheilijan tulee hyväksyä loukkaantuminen ja hyödyntää aikaa loukkaantuneena. Muut tekijät, jotka urheilijat kokivat tärkeiksi, olivat toisten tuki, kuntoutussuunnitelma ja usko itseensä.