Pinnankorkeusmallin hyödyntäminen peltojen täsmäviljelyssä
Miettinen, Eero (2017)
Miettinen, Eero
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017061213281
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017061213281
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Ravinteiden aiheuttama rehevöityminen on yksi Itämeren ympäristöongelmista. Maatalouden osuus vesien rehevöitymisestä on noin 60 % prosenttia. Tärkeimmät rehevöitymistä aiheuttamat ravinteet ovat fosfori ja typpi. Kasvit tarvitsevat ravinteita kasvaakseen, mutta ongelmana on eroosio: valumavesi kuljettaa maata ja sen mukana ravinteita vesistöihin. Ympäristön ja vesiensuojelun kannalta on tärkeää vähentää eroosiota, jotta ravinteet pysyisivät pellossa kasvien käytettävissä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää pinnankorkeusmallin hyödyntämisen mahdollisuuksia peltojen täsmäviljelyssä. Tutkimuksessa hyödynnettiin maanmittauslaitoksen avointa laserkeilausaineistoa. Eroosiomalli laskettiin ArcMap-ohjelman avulla, minkä jälkeen peltolohko rajattiin sekä tehtiin tarvittavat suodatukset. 10 % peltolohkon eroosioherkimmistä alueista rajattiin polygoniksi, jonka perusteella lannoitussuunnitelma tehtiin Suonentiedon TaskManager-ohjelmalla. Lannoitussuunnitelmassa jätettiin lan-noittamatta peltolohkon pinta-alasta eroosioherkin 10-%:inen.
Jatkotutkimusta tarvitsee tehdä vielä lisää liittyen ympäristöhyötyihin, väheneekö ravinteiden valunta ojiin, sekä miten pellon sadontuottokyky muuttuu mikäli 10 %:ttia pellon pinta-alasta jätetään lannoittamatta. Käytetäänkö ”ylimääräinen” lannoite peltolohkon alueilla, joilla on potentiaalia käyttää suurempi määrä ravinteita hyödyksi ja samalla tuottaa suurempi sato.
Ravinteiden aiheuttama rehevöityminen on yksi Itämeren ympäristöongelmista. Maatalouden osuus vesien rehevöitymisestä on noin 60 % prosenttia. Tärkeimmät rehevöitymistä aiheuttamat ravinteet ovat fosfori ja typpi. Kasvit tarvitsevat ravinteita kasvaakseen, mutta ongelmana on eroosio: valumavesi kuljettaa maata ja sen mukana ravinteita vesistöihin. Ympäristön ja vesiensuojelun kannalta on tärkeää vähentää eroosiota, jotta ravinteet pysyisivät pellossa kasvien käytettävissä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää pinnankorkeusmallin hyödyntämisen mahdollisuuksia peltojen täsmäviljelyssä. Tutkimuksessa hyödynnettiin maanmittauslaitoksen avointa laserkeilausaineistoa. Eroosiomalli laskettiin ArcMap-ohjelman avulla, minkä jälkeen peltolohko rajattiin sekä tehtiin tarvittavat suodatukset. 10 % peltolohkon eroosioherkimmistä alueista rajattiin polygoniksi, jonka perusteella lannoitussuunnitelma tehtiin Suonentiedon TaskManager-ohjelmalla. Lannoitussuunnitelmassa jätettiin lan-noittamatta peltolohkon pinta-alasta eroosioherkin 10-%:inen.
Jatkotutkimusta tarvitsee tehdä vielä lisää liittyen ympäristöhyötyihin, väheneekö ravinteiden valunta ojiin, sekä miten pellon sadontuottokyky muuttuu mikäli 10 %:ttia pellon pinta-alasta jätetään lannoittamatta. Käytetäänkö ”ylimääräinen” lannoite peltolohkon alueilla, joilla on potentiaalia käyttää suurempi määrä ravinteita hyödyksi ja samalla tuottaa suurempi sato.