"Pieni ja hento ote - siinä kaikki" : Isättömyyden merkitys nuoren elämään
Haakana, Laura; Hänninen, Eliisa (2017)
Haakana, Laura
Hänninen, Eliisa
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060812945
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060812945
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena oli tutkia isättömyyden merkitystä lasten kasvuun ja kehitykseen. Lisäksi selvitimme isättömyyden mahdollisia merkityksiä yksilön päihde- ja rikolliskäyttäytymiseen. Tarkoituksenamme oli myös selvittää mitä meidän tulevina sosionomeina tulisi ottaa huomioon kohdatessamme esimerkiksi yksinhuoltaja vanhempia ja erityisesti isättömiä poikia. Tutkimuksemme lähtökohtana oli saada isättömyyttä kokeneiden ääni kuuluvaksi ja tuoda esiin heidän kokemuksiaan ja mielipiteitään isättömyyden merkityksestä heidän elämäänsä.
Opinnäytetyömme aihe käsittelee isättömyyden merkityksiä lapsen kasvuun sekä nuoruuden rikoskäyttäytymiseen. Tarkastelemme opinnäytetyössämme myös rikollisuuden ylisukupolvisuuteen liittyviä seikkoja. Teoriaosassa määrittelemme isyyden ja isättömyyden moninaisuutta sekä yhteiskunnallisesti muuttuvaa käsitystä ydinperheestä ja isän roolia. Tarkastelemme myös isättömyyttä ja rikollisuuden riskiin liittyviä tekijöitä. Tutkimuksemme toteutimme laadullisena tutkimuksena, jossa käytimme avointa kyselyä. Kysely kohdennettiin kahteen yhteistyötahoon, joista toinen oli kolmannen sektorin organisaatio ja toinen Vaasan vankila. Kyselyyn vastasi yksitoista henkilöä, jotka olivat kokeneet isättömyyttä lapsina tai nuorina. Tutkimuskysymysten ja tutkimusaineiston analyysivaiheen pohjalta valikoituivat opinnäytetyömme tuloslukujen teemat.
Tutkimuksen avulla saimme selville, että kokemus isättömyydestä ei ilmene vain sosiaalisen tai fyysisen poissaolon kokemuksena, vaan se on läsnä myös psyykkisenä poissaolona, joka on voinut vaikuttaa henkilön elämään. Tutkimusaineistostamme käy ilmi, että isän läsnäolottomuudella tai vähäisellä kontrollilla on ollut merkitystä vastaajien myöhempään rikos- tai päihdekäytökseen. Vastaajista osa kertoi isän tehneen paljon töitä, jolloin isän kontrollin ja kasvatuksen katsottiin olevan vähäistä. Lisäksi tutkimuksesta kävi ilmi, että viranomaistukea oli tarjottu, mutta sitä ei sillä hetkellä oltu valmiita ottamaan vastaan ja toisaalta tukea ei ollut tarjottu olleenkaan. Katsomme, että etenkin tuen kieltäneissä tapauksissa sosiaalialan ammattilaisten tulisi toistuvasti tarjota monipuolista tukea asiakkaalle tai kertoa selkeästi eri vaihtoehdoista. Näin ollen tuen tarjoaminen ei jäisi kertaluonteiseksi ja asiakas saisi useamman mahdollisuuden tarttua tukeen.
Opinnäytetyömme aihe käsittelee isättömyyden merkityksiä lapsen kasvuun sekä nuoruuden rikoskäyttäytymiseen. Tarkastelemme opinnäytetyössämme myös rikollisuuden ylisukupolvisuuteen liittyviä seikkoja. Teoriaosassa määrittelemme isyyden ja isättömyyden moninaisuutta sekä yhteiskunnallisesti muuttuvaa käsitystä ydinperheestä ja isän roolia. Tarkastelemme myös isättömyyttä ja rikollisuuden riskiin liittyviä tekijöitä. Tutkimuksemme toteutimme laadullisena tutkimuksena, jossa käytimme avointa kyselyä. Kysely kohdennettiin kahteen yhteistyötahoon, joista toinen oli kolmannen sektorin organisaatio ja toinen Vaasan vankila. Kyselyyn vastasi yksitoista henkilöä, jotka olivat kokeneet isättömyyttä lapsina tai nuorina. Tutkimuskysymysten ja tutkimusaineiston analyysivaiheen pohjalta valikoituivat opinnäytetyömme tuloslukujen teemat.
Tutkimuksen avulla saimme selville, että kokemus isättömyydestä ei ilmene vain sosiaalisen tai fyysisen poissaolon kokemuksena, vaan se on läsnä myös psyykkisenä poissaolona, joka on voinut vaikuttaa henkilön elämään. Tutkimusaineistostamme käy ilmi, että isän läsnäolottomuudella tai vähäisellä kontrollilla on ollut merkitystä vastaajien myöhempään rikos- tai päihdekäytökseen. Vastaajista osa kertoi isän tehneen paljon töitä, jolloin isän kontrollin ja kasvatuksen katsottiin olevan vähäistä. Lisäksi tutkimuksesta kävi ilmi, että viranomaistukea oli tarjottu, mutta sitä ei sillä hetkellä oltu valmiita ottamaan vastaan ja toisaalta tukea ei ollut tarjottu olleenkaan. Katsomme, että etenkin tuen kieltäneissä tapauksissa sosiaalialan ammattilaisten tulisi toistuvasti tarjota monipuolista tukea asiakkaalle tai kertoa selkeästi eri vaihtoehdoista. Näin ollen tuen tarjoaminen ei jäisi kertaluonteiseksi ja asiakas saisi useamman mahdollisuuden tarttua tukeen.