Ohjaaja avittaa luovuuteen : Nykyohjaajan keinot näyttelijän harjoitusolosuhteiden luomiseksi
Rintanen, Tytti (2017)
Rintanen, Tytti
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053111550
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053111550
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tutkii nykyohjaajien käytössä olevia keinoja näyttelijän luovuutta tukevien harjoitusolosuhteiden luomiseksi. Ammattiohjaajan työ voidaan jakaa raa’asti kahteen johtamisalueeseen: taiteelliseen johtajuuteen ja käytännön johtajuuteen. Tarkastelun kohteena on kaksi käytännön johtajuuteen kuuluvaa erityisosaamisen aluetta: (1) ohjaajan ja näyttelijän vuorovaikutus harjoituksissa, sekä (2) ohjaajantyö työryhmän ja sen työskentelykäytäntöjen johtamisena.
Opinnäyte sai kimmokkeensa ohjaamisen haasteista harrastelijaproduktioissa. Tarkoituksena onkin selvittää törmäävätkö ammattiohjaajat samantapaisiin haasteisiin esimerkiksi vaativuuden säätelyssä, ohjeiden ja palautteen kommunikoinnissa sekä oman persoonan käyttämisessä ohjaajantyössä. Tämä työ jaottelee teatteri-ilmaisun ohjaaja -opiskelijalle etäiseksi jäävää ammattiohjaajan työnkuvaa, kuvaten arjen harjoitustyöskentelyn vaatimuksia ohjaajan näkökulmasta.
Opinnäytetyötä varten haastateltiin seitsemää suomalaista 2000-luvulla ohjaajan uransa tehnyttä ammattiohjaajaa Helsingissä keväällä 2016. Haastateltavat ovat Lauri Maijala, Linda Wallgren, Janne Reinikainen, Akse Pettersson, Milja Sarkola, Sirpa Riuttala ja Saara Turunen. Haastattelujen näkökulma rajattiin ohjaajavetoisiin harjoitusprosesseihin.
Opinnäyte on jaettu kolmeen pääosioon, jotka nousevat haastatteluissa säännöllisesti esiin. Nämä pääosiot ovat (1) pyrkimys olla luotettava ja ahkera johtaja, (2) pyrkimys olla hyvä ja moraalinen ihminen sekä (3) pyrkimys aitouteen ja oman persoonallisuuden kunnioitukseen.
Keskeinen tutkimuskysymys on: Millainen on ohjaajien sosiaalis-käytännöllisten keinojen kirjo erilaisten näyttelijöiden saattamiseksi mahdollisimman luovaan tilaan harjoituksissa.
Vastauksena opinnäytteessä esitettyihin kysymyksiin voidaan todeta, että itsetuntemus on ohjaajan tärkein työkalu. Toimintatapojen, persoonallisuuksien ja mielipiteiden kirjo oli haastatteluissa valtava, mutta jokaista ohjaajaa ajoi pyrkimys hyvään ohjaajuuteen – ja jokainen myös kulkee tavoitetta kohti itse raivaamaansa reittiä. Tämä opinnäytetyö vakuuttaa lukijansa siitä, että kukaan ei ole lähtökohtaisesti kelvoton rakentamaan näyttelijöille luovuuden olosuhteita, eikä kukaan omista ainoaa oikeaa reseptiä luovan tilan saavuttamiseksi.
Opinnäyte sai kimmokkeensa ohjaamisen haasteista harrastelijaproduktioissa. Tarkoituksena onkin selvittää törmäävätkö ammattiohjaajat samantapaisiin haasteisiin esimerkiksi vaativuuden säätelyssä, ohjeiden ja palautteen kommunikoinnissa sekä oman persoonan käyttämisessä ohjaajantyössä. Tämä työ jaottelee teatteri-ilmaisun ohjaaja -opiskelijalle etäiseksi jäävää ammattiohjaajan työnkuvaa, kuvaten arjen harjoitustyöskentelyn vaatimuksia ohjaajan näkökulmasta.
Opinnäytetyötä varten haastateltiin seitsemää suomalaista 2000-luvulla ohjaajan uransa tehnyttä ammattiohjaajaa Helsingissä keväällä 2016. Haastateltavat ovat Lauri Maijala, Linda Wallgren, Janne Reinikainen, Akse Pettersson, Milja Sarkola, Sirpa Riuttala ja Saara Turunen. Haastattelujen näkökulma rajattiin ohjaajavetoisiin harjoitusprosesseihin.
Opinnäyte on jaettu kolmeen pääosioon, jotka nousevat haastatteluissa säännöllisesti esiin. Nämä pääosiot ovat (1) pyrkimys olla luotettava ja ahkera johtaja, (2) pyrkimys olla hyvä ja moraalinen ihminen sekä (3) pyrkimys aitouteen ja oman persoonallisuuden kunnioitukseen.
Keskeinen tutkimuskysymys on: Millainen on ohjaajien sosiaalis-käytännöllisten keinojen kirjo erilaisten näyttelijöiden saattamiseksi mahdollisimman luovaan tilaan harjoituksissa.
Vastauksena opinnäytteessä esitettyihin kysymyksiin voidaan todeta, että itsetuntemus on ohjaajan tärkein työkalu. Toimintatapojen, persoonallisuuksien ja mielipiteiden kirjo oli haastatteluissa valtava, mutta jokaista ohjaajaa ajoi pyrkimys hyvään ohjaajuuteen – ja jokainen myös kulkee tavoitetta kohti itse raivaamaansa reittiä. Tämä opinnäytetyö vakuuttaa lukijansa siitä, että kukaan ei ole lähtökohtaisesti kelvoton rakentamaan näyttelijöille luovuuden olosuhteita, eikä kukaan omista ainoaa oikeaa reseptiä luovan tilan saavuttamiseksi.